Sunnuntaina 3.7. sukellettiin Kunissa kurssisukelluksia. Jokainen kurssilainen teki kaksi sukellusta, joten mukana oli kokeneiden sukeltajien lisäksi kerhon kompura, jotta saatiin pullot täytettyä ja pidettyä tauot.
Perhe Mylläri
Pinnalla oli mukavan lämmintä ja pinnan alla hyvä näkyvyys. Pinnalla tosin olisi voinut muutama paarma olla vähemmän! Sukellusten jälkeen osa kävi uimassa kun oli aika kuuma.
”Sukellat tuonne ja sitten käännyt sinne ja siellä on valvoja!”
Kiva päivä uusien ja tuttujen sukeltajien kanssa!
Nimi
Kerrat
Aika yhteensä (h:min)
Helmi H
2
1:22
Teemu H
2
1:22
Valteri S
2
0:53
Harri M
2
0:53
Oscar S
2
1:00
Turo R
2
1:00
Krista T
2
0:55
Petri M-J
2
0:55
Rene M
2
1:15
Mikko M
2
1:15
Ella M
2
1:06
Vesku M
2
1:06
Paula M
1
0:37
Sukellusvanhin Teemu H Sukellussihteeri Petra L sekä kuvat ja teksti
Viikonloppuna harjoiteltiin sukelluksen peruskurssilaisten kanssa kurssin harjoitteet kunin louhoksella. Sää ja olosuhteet olivat mitä parhainmat ja pintaveden lämpötila oli noin 11 astetta, mikä riitti helposti 3m syvyydessä tehtäviin harjoituksiin.
Haasteena louhoksella tottakai oli pöllyävä pohja, mutta vaihdoimme useasti harjoituksen sijaintia ja saimme erittäin mallikkaasti kaikki vaadittavat harjoitukset suoritettua.
Suurena apuna oli vaasan molempien seurojen yhteistoiminnalla samanaikaisesti järjestettävän M1 kurssin oppilaat, jotka saivat samalla kertaa ”tulikasteensa” kouluttajan työhön. M1 harjoittelijat varsinaisesti vetivät harjoitukset kouluttajien kouluttajat valvoivat vain harjoituksien etenemistä.
Molemmista kursseista otettiin samalla kertaa aikana aimo harppaus eteenpäin ja kurssien oppilaat suorittivat omat henkilökohtaiset harjoitteet hyvinkin kiitettävästi läpi. Vaasan alueelle tulee jälleen hyvä kattaus taitavia kouluttajia, unohtamatta tietenkään tulevia uusia sukeltajia, jotka hyvinkin pienessä ajassa saivat heille oudon uuden lajin perusteet hyvin haltuun.
Sunnuntaina pääsimme tekemään ensimmäisen oikean sukelluksen. 16min ja 11m, 6astetta.
Kiitokset kaikille viikonlopun koulutustapahtuman osallistujille. Hyvässä porukassa on aina kaikilla hyvä mieli toimia.
Teemu
PS. Peruskurssilaisten kanssa harjoitukset ja sukellukset jatkuvat juhannuksen jälkeen sunnuntaina 28.6, silloin harjoittelemme vestervikin louhoksella. Sinne saa tulla myös mukaan päiväsukellukselle, omilla laitteilla.
Mietitkö kenties itsellesi uutta harrastusta? Kaipaatko hauskoja kokemuksia? Etsitkö rentoa ja mukavaa seuraa? Pidätkö ulkoilusta, saaristosta ja kenties merestä? Kiehtooko sinua veden alainen maailma?
Mikäli vastasit edes johonkin yllä oleviin kysymyksiin ”kyllä”, niin laitesukellus on juuri sinua varten!
Delfiinit ovat keväällä järjestämässä laitesukelluksen peruskurssia ja siitä löydät tietoa täältä. Jos epäröit tulla sukelluskurssille, niin sitä varten toimituksemme arpoi muutaman kokeneen sukeltajan, joilta kysyimme esimerkiksi:
Missä tai miten keksin tulla kurssille ??
Millainen oli vaikein tehtävä altaassa ??
Mikä oli haastavinta avovesikokeessa ??
Mikä oli sukelluskurssin hienoin/haussuin kokemus ??
Mitä olisin toivonut tietäväni ennen sukelluskurssia ??
Miksi sukellusharrastus ??
Koko Myllärin perhe harrastaa sukellusta. Vesa ja Paula ovat käyneet peruskurssin jo kauan sitten ja lapset seuraavat perässä. Sukelluksesta on tullut koko perheen yhteinen harrastus.
Moni vastaajista kertoi saaneensa tietoa kurssista ja sukelluksesta harrastuksena tuttavilta ja kavereiltaan tai sitten ovat olleet jossain etelän lomareissulla uiskentelemassa ja uimarannan tuntumassa sukeltaneet perusvälineillä. Muutama on saanut sukelluskurssin syntymäpäivä-lahjaksi! 😀
Kysymyksiin, ”mikä oli altaassa vaikein harjoitus” ja ”mitä olisin tahtonut tietää ennen kurssia” vastauksista paljastuu, ettei tarvitse jännittää. Petra muisteli omaa peruskurssin harjoituksia, ”Hahhah, kuinka laitepaketti kasataan ja mihin päin reksupaketti kiristetään tai aukaistaan.. 😀 Mutta varsinaisesti altaassa eniten jännitti varmasti sukellusparin vara-annostelijasta hengittäminen ja reksujen vaihto parin kanssa.” Minkä sopii Paulan vastaus: ”Sukeltaminen ei ole niin vaikeaa, kun ajattelisi. Kurssilla oppii perustaidot ja asioita käydään läpi niin kauan, että vaadittavat tiedot ja taidot on hallussa.”
Kun on kevät harjoiteltu altaassa, siirrytään kurssin viimeiseen vaiheeseen eli avovesikokeeseen. Vaasan Delfiineiden kurssilla se yleensä tarkoittaa, että menemme seuran tukialus Stealla ulkosaaristoon Rönnskärin maisemiin, missä sukellamme keliolosuhteet huomioiden muutamilla hylyillä tai saarten suojissa. Kysymyksiin ”Mikä oli haastavinta avovesikokeessa ??” ja ”Mikä oli sukelluskurssin hienoin/hassuin kokemus ??” saatiin toimitukseen monta vastausta ja kaikkia ei edes voi laittaa painatukseen.
Jonna muisteli, että hienoin kokemus oli se kun ylitti itsensä ja pohjalla sitä mietti, että ”hitto! Mä tein sen! Ja täällä mä nyt vaan oon!”Jounin muistot avovesikokeesta ovat vähintäänkin kaksijakoiset, alla tarkemmin.
Hienoimmaksi kokemukseksi Jouni listasi Vestkusten hylyllä sukeltamisen, mutta lähes samaan lauseeseen lisäsi, että haasteita toi aallokko ja siitä seurannut pahoinvointi. Petrakin kertoili, että aluksi jännitti tukialus Stealta veteen hyppääminen varusteet päällä ja aallokko. Paula muisti kuitenkin, ”Hienointa oli, kun kurssilaisista pidettiin niin hyvää huolta ja autettiin tarpeen mukaan” Vaikkakin aluksi saattaa tuntua hankalalta ja vaikealta, mutta kaikki saavat tukea ja huolenpitoa omiin tarpeisiinsa. 😀
”Miksi sukellus?” kysymykseen Pauli vastasi: ”Sukeltaessa pääsee paikkoihin joita muut eivät näe kuin telkkarista, parhaimmillaan ei sieltäkään” (kuva: Petri Niemelä)
Sukellus harrastuksena elää harrastajansa mukana. Toiset käyvät ulkomailla sukeltamassa, toiset innostuvat tekniikasta ja luolassa sukeltamisesta kuten Pauli. Kaikkia meitä yhdistää sukeltaminen ja halu rentoutua Merenkurkun saariston maisemissa.
”Että tälle tielle jäädään 😀 Ennen kurssia ei tarvitse tietää mitään erikoista, mutta seikkailumieltä on hyvä ottaa mukaan reilusti.” Kertoilee Petra
Petra, joka toimii tällä hetkellä seuran puheenjohtajana vastasi viimeiseen kysymykseen näin:
”Kyllä se on se vedenalainen elämä ja hylyt on tietysti upeita! Mutta myös Delfiinien jengi on timattista porukkaa ja oon saanut vanhoja ystäviä takaisin omaan elämään ja saanut ripakopallisen uusia.
Koska: Life looks better under water
Laitesukkelluksen peruskurssi sekä junior-scubadiver kurssin oppilaat olivat yhtäaikaa tekemässä ensimmäisiä avovesisukelluksia.
Paikalla oli kurssilaisten lisäksi paljon vanhoja sukeltajia sekä kurssilaisten vanhempia. Aamu yhdeksästä aina iltapäivään asti oli joku menossa tai tulossa sukeltamaan. Sukellusvanhin ja kirjuri joutui olemaan tarkkana, samoin kuin kaikki sukelluskouluttajat, jotta jokaiselle saatiin tarvittavat varusteet sukellusta varten. Niinkuin sukelluspäiväkirjastakin voi päätellä, tällä kertaa oli ranta ja louhos täynnä väkeä.
Vesi oli jo muutaman asteen lämmennyt edellisestä käynnistä, mutta silti todella raikasta. Pohjassa noin 12m syvyydessä oli noin 6’C ja pinnan tuntumassa 11’C. Näkyväisyys oli yllättävänkin hyvä, varsinkin siellä missä ei jo joku ollut ehtinyt pohjaa pöllyttämään 😀 Sukeltajia tulossa ja menossa
Nimi
aika
Harri
17min + 16min
Elsa
17min + 16min
Jouni
13min + 20min
Alexandra
13min + 20min
Petri L
15min + 17min
Viljami
15min + 17min
Kristian
20min + 15min
Fanni
20min + 15min
Teemu
15min + 13min
Elisa L
15min + 13min
Juha
8min + 6min
Nico
8min + 6min
Jenni
15min
Vadelma
15min
Ismo
15min + 25min
Eddi
15min + 25min
Robin
30min + 30min
Benjamin
30min + 30min
Janne
8min + 12min
Saara
8min + 12min
Selina
8min
Teemu
21min
Thomas
21min
Jenni
6min + 5min
Aaron
6min + 5min
Sukellusvanhin Janne Koskimäki, Teemu Holma, Harri Manninen
