17-19.7 oli Harrin vetämä viikonloppu ja perinteistä poiketen emme saaneet lempeitä tuulia. Tiedossa oli kohtalaisen navakkaa etelätuulta. Pienen palaverin jälkeen Stean nokka päätettiin suunnata Mikkelinsaaria kohti. Mukana reissulle lähti 9 sukeltajaa ja kaksi innokasta uimaria.
Ankkuri Georgius hylyllä, tuulta etelästä +10m/s , vesi noin 16’C ja pinnan päällä tapahtuu aina!
Perjantaina ilta kahdeksan aikoihin olimme päivän kohteessa, joka oli Georgius. Sukellus tehtiin hieman haastavassa aallokossa, mutta onneksi pinnan alla oli rauhallista paikoittaisesta virtauksista huolimatta. Näkyvyyskin oli kohtalainen 4m. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Stea oli Björköbyn uuden kalasataman laiturissa. Unten maille mentiin aika nopeasti rantautumisen jälkeen ja kun sopu sija antaa, niin kaikille löytyi hienosti makuupaikka Steasta.
Georgius akseli
Lauantai aamuna oli sen verran innokkaita sukeltajia, että aamupuurot oli syöty ja kahvit juotu jo niin, että satamasta lähtö oli jo klo 08:20. Matkalla Mikkelinsaarille pysähdyimme etsimään H.B Sandersson-hylkyä Boskäretin edustalle, mutta laihoin tuloksin. Yksi laudankappale ja vähän betonia löytyi, mutta sukellusmaisemana oli hieno rinne hiekkapohjineen.
Loikalla Atlantalle!
Ruokailun jälkeen Stea ajettiin ankkuriin Atlanta-hylyn vierelle ja siinä aikaa vietettiin parin sukelluksen verran. Näkyvyyttä meillä oli 4-5m ja koko hylky kerittiin hyvin katsastaa ennen kun tuuli yltyi kunnolla ja hakeudumme Kummelskärin laituriin yötä varten. Aamun startti oli sen verran hätäinen, että koko ryhmä kerkesi päivän päätteeksi käydä vielä yhdessä Mikkelinsaarten luontoaseman näköalatornissa ja kiertämässä luontopolun. Osa vielä sukelsi satamassa ennen saunaa ja grillausta. Nuotiolla vaihdettiin kuulumisia muiden veneilijöiden kanssa ja siellä meidän seuran toimintaa ihailtiin. Muiden mielestä oli mahtaa katsoa, kun aikuiset ja nuoret harrastavat yhdessä ja kaikki toimivat hienosti keskenään.
luontopolun päässä rantamaisemassa koko mukana ollut joukko
Sunnuntaina herätys oli hieman myöhempään, koska olimme jo sopineet, että sukellukset tehdään Atlantalla. Osa seurueesta sukelsi parikin kertaa Atlantalla ennen kun kotimatka koitti. Kotimatka meni leppoisasti aurinkoisessa säässä ja tuulikin jo tyyntyi.
kotimatkalla Raippaluodon sillan maisemissa
Reissu oli oikein onnistunut ja sukelluksia viikonlopulle kertyi ihan hyvä määrä. Viikonloppu oli myös sen puolesta onnistunut, että Harri sai reissun aikana tehtyä parille Stean käyttökoulutusta. Toivottavasti saammme kohta lisää reissunvetäjiä ja reissuja, että pääsemme taas Stealla kohti uusia sukelluskohteita.
Hallituksen linjaamat rajoitukset lievenivät sopivasti kesäkuun alusta. Voit lukea seuran johtokunnan tiedotuksen vaikka täältä.
Aalloilla siis…
Viikko Juhannukseen ja pääsimme kauden ensimmäiselle viikonloppu sukellusreissulle. Mukaan lähti 4 sukeltajaa ja yksi P1-kurssilainen sekä pari perheenjäsentä, yhteensä siis 7 henkeä.
Sää-ja tuuliennusteet lupailivat oikein kivoja kelejä, joten suvivirsi mielessä lähdettiin kohti Rönnskäretin maisemia nauttimaan Suomen kesästä ja saaristosta.
Saaristosta puheenollen, paikallisilla alkuasukkailla oli pesimäpuuhat meneillään ja yksi pariskunta oli väsännyt pesän vanhan pollari-renkaan taittoon kuten otsikkokuvasta voi nähdä. 🙂
Suomen kesä ja merenkurkun saaristo!
Viikonloppuna kävimme kolmella eri hylyllä. Perjantain menomatkan ja sunnuntain paluumatkan perinteinen tehtiin Vestkusten hylyllä ja lauantaina jolloin tuuli oli koko päivän 4m/s tai alle nautimme Christiansborgilla ja Wilppaalla. Wilppaan näkyväisyys oli tosi hyvä, johtue kohtuullisen matalasta vedestä ja siitä, että se sijaitsee lähellä Norrskäretiä, missä avovesi pitää pohjan hienon kivihiekan tapaisena pölyämättömänä. Laitettiin poijut näille hylyille, on seuraavien helppo löytää paikanpäälle.
Jari S ihailemassa Wilpaan potkuria. Hylky makaa noin 5..7m syvyydessä Norrskäretin lähellä ja kuvassa näkyvän potkurin yksi lapa on noin 1,5m pitkä. Kuva Tomi VWilpas-hylyn tuntumassa ja Norrskäretin maisemissa (taustalla) on loistava hetki nauttia täysillä Luojan luomasta Suomen kesästä!Lauantaina vaikka kelit olisivat sallineet vielä vaikka kolmannen hylyllä vierailun, menimme jo kuitenkin hyvissä ajoin takaisin Rönnskäretin laituriin kiinni ja vietimme illan grillaten seuran majapaikan nuotiolla.
Viikolla 36 oli
Hartmannin Tommin organisoima sukellusretki Norjaan, Narvikin ympäristöön.
Mukana oli sekalainen joukkue tekniikkasukeltajia yli seurarajojen. Vaasasta
osallistui retkeen tietysti Tommi, Luoman Petri ja Uusitalon Pauli. Raumalta lähti
mukaan Nurmen Marko ja Heinen Juha.
Reissuun alettiin
valmistautua hyvissä ajoin heti kun osallistujat olivat selvillä.
Aloituspalaverissa käytiin kaikki keskeiset asiat läpi; sukelluskohteet,
kaasuhuolto ja tarvittavat varusteet, joko omat tai lainattavat. Petri ja Pauli
olivat reissun ainoat OC-miehet, joten heillä oli eniten mietittävää kaasuhuollon
suhteen. Kaikilla muilla oli rebreather-laitteet.
Parin miehen reissupullot
Kaikki asiat saatiin
järjestettyä mukavasti ennen reissua, ja Petri ja Pauli lähtivätkin valtavan
pullonipun kanssa reissuun. Yhteensä kolmet 2x12l selkäpullot mieheen; yhdet
syväsukelluksille trimix-pulloiksi, yhdet nitrox-pullot ja yhdet
paikkaripullot. Tietysti vielä lisäksi pohjakaasupullot ja kaksi dekopulloa per
nenä. Kaasujen sekoitus hoidettiin valmiiksi ennen lähtöä, ja lisäksi vielä
sekoitettiin trimixiä varastopulloon, josta sitä olisi helppo siirtää
käyttötankkeihin. Petri haki vielä täyden ison happilekan mukaan Rönn &
Backholmilta.
Matkaan lähdimme
maanantaina 2.9. heti aamusta. Narviikin tuntumaan on noin 1000km matka, joten
olimme vasta illalla perillä. Makke ja Juha halusivat heti perille päästyään
päästä sukeltamaan, ja Pauli piti ideaa niin hyvänä että lähti mukaan. Kävimme
heti iltamyöhällä tekemässä hauskan pimeäsukelluksen läheiselle Dronning Maud
-hylylle. Kiersimme hylyn kantta myöten vähän reilun 30 metrin syvyydessä
samalla totutellen suolaveden makuun ja painotuksen erilaisuuteen.
Tiistaina Vaasalaiset
lähtivät aamusukellukselle Dronning Maudille, Pauli taisi löytää hylyn
potkuriakselilta lähes 39m syvää vettä, joten pientä dekoilua joutui ylös
tullessa harrastamaan koska pulloissa oli paikkaria. Rauman pojat suuntasivat Harstadin
suuntaan vuokravene trailerilla perässään kohti U711-sukellusveneen hylkyä,
ohjelmassa oli mm veneenlaskupaikan etsimistä. Lopulta kaikki päätyivät Skilbotn-
lahdelle, veneenlaskupaikkakin löytyi ja keltainen paholainen saatiin kuin
saatiinkin veteen suhteellisen lähellä sukellusveneen makuupaikkaa. Tommi ja
Petri lähtivät poijuttamaan hylkyä tarkoituksena että kaikki sukeltaisimme
siinä samana päivänä. Tommi sai kovalla kokemuksella ristilinjattua ja
kaiutettua hylyn varsin nopeasti, mutta samassa alkoivat ilmetä veneen ongelmat.
Kaapeliohjatun veneen kaapeli veteli viimeisiään, mutta päätimme yrittää. Makke
ja Juha lähtivät ensimmäisinä sukellukselle U711 hylylle. Paluumatkalla veneen
ohjaus petti täysin ja tuulikin oli yltynyt kohtalaisen navakaksi. Päätimme
jättää leikin sikseen siltä päivältä ja vaatia veneen vuokraajaa korjaamaan
ohjauksen. Oli aika laatia varasuunnitelmia.
Keskiviikkona lähdimme
koko joukolla Narviikiin selvittämään sukelluslupia satama-alueelle jossa
sijaitsee mm Erich Giese hylky, jonka piti olla toinen retkemme
trimix-sukelluskohteista. Lupapolitiikka oli muuttunut hankalaksi, ja
satama-alueella sukeltaminen oli lähtökohtaisesti kielletty alueella olevien
rakennus ja räjäytystöiden takia. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme soittamaan
Erikille Divenarvik-yritykseen, ja saimme kutsun mennä tapaamaan häntä
Galten-nimiselle jahdille mikä järjestää sukellustoimintaa alueella. Lopulta saimme
sovittua että osallistumme sekä iltasukellukseen samana päivänä että koko
seuraavan päivän. Ja hän suostui myös muuttamaan suunnitelmia siten että
pääsemme sukeltamaan Gieselle!
Iltasukellus tapahtui
Romanby-nimisellä hylyllä lähestulkoon satama-altaassa. Hylky oli vanha
rahtilaiva, mutta hieno, ja varsin matalalla. Maksimi syvyys taisi olla 25
metrin luokaa. Hauskaa tässä hylyssä oli se että se oli pohjassa kölillään
lähes vatupassissa, joten oli helppo uiskennella sisälle tarkastelemaan sisätiloja.
Torstaiaamuna oli
aikainen herätys. Kaikki varusteet oli viritetty kuntoon päivän haasteita
varten. Lähdimme Galtenille ja Petrillä ja Paulilla oli mukanaan sekä nitroksi
että syväsukelluspullot. Tarkoituksena oli sukeltaa ensin Georg Thielellä suoranoususukellus
nitroksia käyttäen, ja kolmen tunnin tauon jälkeen jopa yli 60metriä syvä
trimix-sukellus Giesellä. Ja itseasiassa näinhän siinä kävikin.
Thiele on vanha sotalaiva
mikä on ajettu keula maihin Narvikin pohjoispuolella, ja potkurin syvyys ulottuu
55 metriin asti. Maltoimme kuitenkin mielemme, koska tuleva syväsukellus pyöri
varmasti kaikkien mielessä, ja sukelsimme max 34 metrin syvyisen sukelluksen
nitroksilla suoranousun rajoissa jotta typpikertymä ei aiheuttaisi meille
liiallisia dekoja syväsukelluksella ja sitä kautta sukeltajantaudin riskiä.
Noin kolmen tunnin venematkan
jälkeen saavuimme Z12 Erich Giese -hylyn tuntumaan, joka makaa kyljellään Narvikin
sataman tuntumassa. Erik piti meille lyhyen briefin hylyn piirustuksineen ja
kyseli sukellussuunnitelmia. OC-miehet, eli Pauli ja Petri, olivat päätyneet 20
minuutin pohja-aikaan ja CC-miehet hivenen pidempään. Mukaan tuli yksi pohja-stage
ja yksi dekopullo. Selkään tuli molemmilla n. 21/30 trimixiä, pohjalle n. 19/39
trimixiä ja dekoihin n. 45 prosenttista nitroksia.
Hylky oli kerrassaan
sykähdyttävä. Syvyyttä kyljellä matalimmassa kohdassa oli noin 56 metriä, ja
tunnelma oli kosminen, kuin aikamatka johonkin historian havinoihin. Hylyn potkurit
olivat valtavan kokoiset, lisäksi kannella näkyi syvyyspommeja, tykkejä ynnä
muuta sotilastarviketta. Puna-ahvenet olivat ottaneet hylyn kodikseen, niitä
näkyi parvittain. 60 metriä meni rikki jossain vaiheessa sukellusta, eikä juuri
syvemmälle olisi ollut asiaakaan, koska kaasut oli sekoitettu hieman
matalammalla olevaa U711-sukellusvenettä varten, ja hapen osapaine oli kiikun
kaakun 1.4 selkäkaasulla. Dekoista tuli pitkähköt vahvasta nitroksista
huolimatta. Seuraavalla vastaavalla sukelluksella otamme melko varmasti lisäksi
puhtaan hapen edes poijun naruun parkkeerattuna.
Perjantaiksi
suunnittelimme uutta yritysta U711-sukellusveneelle osittain epäonnisen
ensimmäisen yrityksen jälkeen. Petri ja Pauli olivat sekoittaneet uudet kaasut edellisenä
iltana, ja aamulla analysoitaessa lukemat olivat mainiot; 20/38 trimixiä.
Syvyys (MOD) riittäisi yli 60 metriin 1.4 osapaineella, ja vastaava
ilmanarkoottisuuskin(END) vain 30 metrin luokkaa! Päätimme ottaa tällä kertaa vain
selkäkaasut ja kaksi dekopulloa. Giese-sukelluksesta viisastuneena pohjakaasun
raahaaminen olisi nyt tarpeetonta, koska pysyisimme joka tapauksessa 1/3
säännön rajoissa 20 minuutin pohja-ajalla.
Tommi löysi hylyn jälleen
hienosti, ja poijutuksen jälkeen Petri, Pauli ja Tommi lähtivät sukeltamaan. Hylky
näkyi n 10 metrin päässä poijun ankkurista, ja Pauli veti reelin ankkurista
hylyn peräsimeen kiinni. Hylky oli upea. Takaosistaan täysin ehjä U-vene
suoraan toisesta maailmansodasta! Jopa torni oli täysin ehjä, ja siinä näkyivät
hienosti pintaperiskoopit yms yksityiskohdat. Kertakaikkisien hieno! Maksimi
syvyys taisi olla 54 metriä. Olimme poijun narulla kellon näyttäessä tasan 20
minuutin sukellusaikaa, ja dekot tehtiin ensin 21metristä alkaen n.48
prosenttisella nitroksilla, ja 6-3 metrin dekot puhtaalla hapella. Ainakin
allekirjoittaneella oli raikkaampi olo puhtaan happidekon jälkeen kuin pelkällä
nitroksilla tehdyn Giesen jälkeen.
Perjantaina seurasi vielä
illalla varusteiden pakkaus. Lauantaina varhain aamulla lähdimme onnellisina
kotiin kaikin puolin onnistuneen reissun lumoissa.
Viikonlopun tuuliennuste antoi etelästä 10m/s ja enemmänkin, joten suuntasimme 7 miehen joukolla kohti mikkelinsaarta ja siellä öiden tukipaikkana toimi Mikkelinsaarten luontoasema.
Viikonlopun ensimmäinen sukellus oli maisemasukellus ennen pimeän tuloa.
Matkalla poikkesimme katsomaan matalikon vieressä olevaa syvännettä, jos vaikka jotain mielenkiintoista löytyisi. Kalojen lisäksi maisema oli kohtuullisen kivistä ja syvemmällä enemmänkin vain saven tyyppistä.
Atlanta hylyllä käytiin useamman kerran
Yön aikana tuuli tuiversi Stean kulmissa ja rankkasadekin yritti herätellä, vaan aamulla keli olikin yllättävän hyvä joten suuntasimme aamupäiväksi Atlanta-hylylle, missä sukelsimme parikin kertaa. Syömään tulimme taasen Kummelskäretin laituriin, samalla pohdimme, mihin iltapäivän sukelluksille suuntaisimme.
Saarella toimivat kuitenkin kertoivat, että venepoijuja oli irtoillut ja saimme siitä idean, että etsitään betoniankkurit pohjasta ja kiinnitetään muutama uusi joko uusiin vai vanhoihin köysiin, samalla saamme siitä etsintäharjoituksen, missä joutuu vähän suunnistamaan ja harrastamaan solmutaitoja.
Asiasta on kuvia ja juttua Vaasan Saariston facebook sivulla
Kiitos saunasta ja lohisopasta!!
Pieni videon lauantailta
Sunnuntaina sitten saapui se ennustettu keli, eli kovaa tuulta ja sadetta. Mutta suunnan ollessa etelästä kävimme vielä kerran Atlantalla sukeltamassa ja sen jälkeen ajelimme kotisatamaan.
Vaikka Raippaludon sillalle on matkaa vain kilometrin verran, ei sitä paljon sateen takaa näy!
Viikonlopun sukellusreissuun osallistui 13 henkeä, mistä 10 sukeltajaa. Seuran puheenjohtaja Petra lähti sukellusvanhimmaksi. Katse kohti ulappaa ja viikonlopun seikkailuja
Osallistuja määrä tarkoitti sitä, että tarvittiin tukikohta yöpymistä varten, muutoin veneessä olisi kovin ahdasta. Viikonlopun tuuli ennusteet näyttivät antavan hyvän mahdollisuuden mennä oikeastaan mihin vain ja kun Rönnskär suunnalla on monta mahdollista kohdetta sekä vielä Norrskär siinä vieressä, niin veneen kohti länttä. Alkumatkasta oli aikaa kerrata hapenanto välineiden toiminta sekä kerrata, mitä tehdään onnettomuuden sattuessa.
Viikonkopun aikana sukelsimme neljässä eri kohteessa: Vestkusten, Christiansborg, Wilpas ja Azira-hylyillä, sekä teimme turistimatkan Norrskäretiin, missä samaan aikaan oli alkamassa periteiset iltatanssit.
Stealla ei mahduttu Norrskär satama altaalle, mutta pikkuveneellä vietiin suurin osa käymään maissa.
Muutoin aina kun olimme joko ankkurissa tai laiturissa kiinni, kävimme saunomassa ja uimassa. Kesä ja meri, pelkkää riemua! Kesän lämmin keli houkutti paikalle myös auringon ottajia Turistina Norrskäretissä Naisväki Norrskär majakan jäämässä taakse..
Sukelluksista voisi yleisesti mainita, että koko viikonlopun maksimi tuuli taisi olla sunnuntai aamuna noin 4m/s etelästä, muutoin oli vähemmän tai jopa aivan peili tyyni.
Pintaveden lämpötila noin 19’C ja 6metrin syvyydessä oli selvä lämpötilan harppauskerros jolloin lämpö tipahti 4’C.
Virtausta ei huomannut missään vaiheessa viikonloppua, joten mahtoi olla melko pientä jos ei ollenkaan.
Näkyväisyys taas vaihteli syvyydestä ja kohteesta riippuen 4metristä aina 8 metriin. Paluumatkalla teimme seuralle useamman parinarun. Norpat olivat keväällä tehneet omansa ja materiaalia oli jäänyt sen verran runsaasti, että kaikki päästiin askartelemaan.