Lauantai 9.3 saimme nauttia hienosta aurinkoisesta säästä edellisen päivän sadekelin sijasta. Mansikkasaareen oli kokoontunut lähes 50 henkilöä Delfin ry:n järjestämään jääsukellustapahtumaan. Vilskettä Mansikkasaaren edustallaSeuran Norpat sekä heidän vanhemmat ja sisarukset saivat seurata, kun 5 sukeltajaa meni jään alle sukeltamaan. Kohteena seuran sukeltajilla oli Pikisaaren eteläkärjen itäpuolella oleva VMV 6 – hylky. 1960-luvulla Merivartiosto oli huutokaupannut Vartiomoottoriveneen yksityishenkilölle, joka oli purkanut kaiken haluamansa. Vene oli sen jälkeen siirretty ankkuriin Pikisaaren rantaan, johon se aika pian sen jälkeen upposi. Noin 25m pitkä ja 4,4m leveä vene on säilynyt lähes ehjänä matalasta vedestä huolimatta (syvyys n. 4m) , koska se on rautaa. VMV 6 – alustyyppi palveli Talvisodan aikana varmistuslaivueessa ja Jatkosodan aikana vartiomoottorivenelaivueessa. Sotien jälkeen VMV 6 aluksia oli ensin miinanraivaustehtävissä, jonka jälkeen sitä käytettiin Rajavartiolaitoksessa. Pala Suomen historiaa käsin kosketeltavissa
LINKKIT: Sukelluskohteena oleva VMV6 tarina ja kuvia sotasampo arkistossa
Sillä aikaa, kun sukeltajat kävivät yksitellen ihmettelemässä hylkyä jään alla Norppat oppivat jäällä liikkumisesta ja jäistä pelastautumisesta. Kävimme läpi kuinka jäällä liikutaan vastuullisesti ja harjoittelimme hieman tapoja, kuinka jäistä pelastaudutaan, jos onnettomuus sattuu. Mukaansa kaikki saivat Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton ”Järki jäällä”-esitteen. Jos jää pettää, Norppa osaa toimia oikeinJos jää pettää, Norppa osaa toimia oikein
LINKKI: SUH ”Järki jäällä” (Opas turvalliseen jäällä liikkumiseen)
Hienon päivän kruunasi Anteron grillaamat makkarat ja nuotiolla keitetty pannukahvi sekä mehu. Nuotion äärellä on kiva vaihtaa kuulumisia ja suunnitella seuraavaa sukelluskohdetta
Jääsukellustapahtumassa sukelsivat:
Harri Manninen
Petri Niemelä
Ralf Lax
Pauli Uusitalo
Tony Ingman
Narumiehet: Teemu Holma ja Harri Manninen, ka sukellusaika 15min/sukeltaja
Teksti: Paula Mylläri
Kuvat: Jenni Paavola, Petri Niemelä
Harrin vetämälle, viikonlopun yli kestävälle sukellusreissulle, lähti perjantaina 10 sukeltajaa ja kaksi lasta. Tuulet ja majoitustarve määritteli määränpään ja Stean nokka kohdattiin Rönnskärin suuntaan.
Perjantaina, matkalla Rönnskäriin, tehtiin pysähdys Vestkustenilla. Totesimme, että näkyvyys oli n.5m ja pohjaveden lämpötila uskomattomat 21 astetta pohjalla! Ilta oli lämmin ja saimme nauttia hienosta auringonlaskusta samalla, kun rantauduimme Rönnskäriin. Nopea sauna ja iltapala oli paikallaan, kun pää jo piti saada tyynyyn. Suurin osa nukkui Stealla, mutta osa haki majoitusta seuran mökiltä.
Simonilla kaikki OK Vestkustenilla Jouni paistattelee auringonlaskussa Upea auringon lasku
Lauantaina aamupalan jälkeen lähdettiin tuulta suojaan ja sukeltamaan Christiansborgille. Tässä päädyttiin tekemään päivän kaksi sukellusta ja mahdollisuus oli nähdä koko laiva keulasta perään. Välillä tietenkin pidettiin ruokatauko ja täytettiin pulloja. Näkyvyys Cristiansborgilla oli n.10m ja lämpötila 4-8 astetta pohjassa. Christiansborgin perää Christiansborgilla perää pitämässä Harri Elämää pinnan alla (Kivinilkka/Tånglake)
Sukellusten jälkeen lauantaina ilta vierähti valtion laiturissa saunoten ja uiden. Grillaukset hoidettiin kodalla ja samalla tutustuttiin saaren muihin veneseurueisiin. Äkäinen pieni pörriäinen lenteli illan aikana Petrin ohjauksesta meidän yläpuolella – siinä riitti ihmetystä ja saatiin aikaiseksi hienoa ilmakuvaa. Kun kaikki löysivät petipaikan, niin kyllä uni maistui.
Viikonlopun ryhmä rämä Ida, Petri, Jouni, Simon, Taina, Pauli, Harri, Vesku, Paula, Elisa (Ylärivissä vasemmalta) Iiris ja Ella (Alarivissä). Stea valtion laiturissa
Sunnuntaina aamupuuroon jälkeen tuuli ei ollut myötäinen ja aamupäivän sukellus tehtiin Dyngviken:ssä (Suoraan suomennettuna Sontalahti). Nimi kylläkin enteili huonoa sukellusta, mutta paikka oli hyvä maisemasukellukselle ja suunnistusharjoitukseksi. Näkyvyyttä sukelluksen aikana oli n.4-5m. Virrat olivat kovat pinnalla…osa päästeli suunnistuksen jälkeen pienen matkan virran mukana tikkaille ja osa sitten teki pienen kuntotestin ennen kun olivat Stean kannella. Sukelluksen jälkeen oli lounastauon paikka, jonka jälkeen kotimatka alkoi.
Kotimatkalla tehtiin vielä pysähdys Vestkustenilla, koska tuuli oli kääntymässä ja soi meille otolliset sukellusolosuhteet. Ja sukellusolosuhteet todellakin oli otolliset…pohjassa edelleen 21 astetta 8-9 m:ssä. Tätä tilaisuutta ei voinut olla käyttämättä. Ensin Simon ja sitten lähes kaikki muut perässä…sukellus keskellä Merenkurkkua pelkissä uikkareissa! Uskomatonta?!? Mutta siis totta!!! Lämmintä se vesi oli koko viikonlopun…mukana olleet kaksi uimaria odotti jo uikkarit päällä aina, kun ankkuria heitettiin…juuri ja juuri malttoivat odottaa, että tikkaat laskettiin.
Kyllä täällä Suomessakin tarkenee sukeltaa Viikonlopun uimamaisterit vauhdissa
Loppu kotimatka siistittiin venettä ja järjesteltiin paikkoja. Vielä Septin tyhjäys ja makeanveden täyttö ennen Museon laiturin kiinnittymistä. Koko reissu sujui hienosti ja kaikki oppi taas vähän uutta – kompressorin käyttöä opeteltiin, pienveneet hallintaa ja Pauli sai Stean käyttökoulutusta.
Sukellukset reissun aikana:
Nimi
kerrat
aika
Petri Niemelä
7
4h 42min
Harri Manninen
7
4h 20min
Pauli Uusitalo
7
4h 17min
Jouni Keskimäki
7
4h 15min
Ida Lintala
7
3h 43min
Simon Gäddnäs
5
2h 34min
Taina Eden
5
2h 29min
Vesa Mylläri
5
2h 20min
Paula Mylläri
5
2h 19min
Elisa Mylläri
2
1h 2min
Iiris Manninen
1
0h 5min
Sukellusvanhin: Harri Manninen
Teksti: Paula Mylläri
Kuvat: Petri Niemelä & Harri Manninen
Stea matkalla, kuva Vesa Mylläri
Matkaan lähti 15 sukeltajaa ja yksi liittyi joukkoon omalla veneellä lauantaina eli yhteensä oli 16. Kaikki ei mahtuneet nukkumaan Stealla, mutta osa nukkui Fäliskäretin majassa sekä laavussa nuotiopaikan vieressä. Fäliskäret majapaikka, kuva Petri Mäki-Jaakkola
Aurinko paistoi koko viikonlopun ajan ja lauantaina tuuli oli kovimmillaan 7m/s lounaasta, mikä nostatti kohtuullisen aallokon, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi haitannut sukeltamista. Säiden ollessa kovin suosiolliset, pääsimme viidelle eri hylylle, Vestkusten, Christiansborg, Wilpas, Buitron ja Azira. Sukeltaja lennossa, kuva Petri Mäki-Jaakkola
Sukeltajia oli sen verran monta, että kompressori kävi käytännössä kaiken aikaa ja sukelluksia tuli yhteensä paljon. Välillä hylyillä oli jopa ruuhkaa kun kuusikin sukellusparia oli yhtäaikaa vedessä. Sukeltajat vestkusten potkurilla, kuva Petri Luoma
Oikein oli onnistunut reissu. Saatiin sukeltaa paljon, ruokaa oli riittävästi matkassa päiväksi ja illaksi grillattavaksi. Ja juttua piisasi aamusta iltaan.
Arki-iltasukellus nätissä kesäillassa. Lähtö Sundin rannasta viiden jälkeen ja paluu keskiyöllä. Hylyllä, kuva K-P.S
Ankkurointi onnistui kivasti, suoraan hylyn keskelle, pannusta keulaan kymmenkunta metriä. Varusteiden vaihto ja pullojen täyttö, kuva K-P.S
Ilma lähtiessä oli 23’C ja palatessa 13’C. Hyvin heikko etelästä päin oleva virtaus hylyllä, mutta vesi oli todella viileää, vain 5’C pohjassa. Veden lämpötilan harppauskerros oli noin 4metrin syvyydessä.
Pinnalla aallokko oli vain nimellistä eikä ankkurissakaan ollessa Stea paljoa heilunut. Tuuli oli tyyntynyt edellispäivien lukemista alle 4m/s pohjoisen suunnasta.
Lauantaina oli seuran perinteisen Avomerikokeen aika. Reissun vetäjänä oli Teemu Holma ja kipparina Harri Manninen. Mukaan reissuun lähti kolme kurssilaista, kuusi sukeltajaa ja kaksi lasta.
Laiva on lastattu sukeltajilla ja seikkailumielisillä lapsilla (Steasta ajokuva, vaikka on tulomatkalta)
Lähtö oli aamusta ja aallokko silloin vielä maltillista. Tuulen vuoksi alkuperäinen suunnitelma kuitenkin muuttui ja ensimmäinen sukellus tehtiin Skravelgrynnorna pohjoispuolella tuulen suojassa. Kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan veteen menoa veneestä ja tekemään maisemasukelluksen jyrkässä rinteessä. Näkyvyyttä sukelluksen aikana oli noin 3m ja veden lämpötila oli 10 astetta. Sukelluksen jälkeen ruoka maistui – osalla oli omaa evästä mukana ja osa nautti yhteisruokailun antimista. Ruokailun jälkeen laitettiin kompura ja kone käyntiin, Jouni vastasi pullon täytöstä samalla, kun Harri ajeli kohti Fäliskäriä.
Stea kiinnitettiin Valtion laituriin matalasta vedestä johtuen. Päivän seuraava sukellus tehtiin Ulrikalla (tai sitä etsiessä) ja kohteeseen päästiin seuran kumiveneellä. Näkyvyyttä sukelluksen aikana oli 5m ja veden lämpötila 14 astetta. Samaan aikaan, kun toiset sukelsi, niin sauna lämpesi seuran mökillä.
Tytöille riitti yksi sukellus lauantaina, mielummin kantoivat vettä saunalle ja puuhastelivat.
Lauantain sukellusten jälkeen kurssilaiset Sofia, Ida ja Tom saivat Sukeltajan kasteensa yhdessä viime vuoden JuniorScubalaisten Elisan ja Oonan kanssa. Rituaali Rönnskärissä on jo monena vuonna ollut osana seuran avomerikoetta, mutta viime vuosi jäi väliin, kun avomerikoe suoritettiin muualla. Jouni luotsasi sokkona olevat sukeltajanalut kivikkoisen reitin läpi ja Veskun perässä he vannoivat Vedenalaisen Veljeskunnan Valan. Snorkkelin läpi tarjotun hörpyn jälkeen pääsimme onnittelemaan seuran uusia sukeltajia ja aloittamaan saunomisen. Uimassa käytiin moneen otteeseen – varsinkin Ella ja Judith viihtyivät vedessä. Grillaillun jälkeen painoimme pään tyynyyn ja uni maistui. Stealla nukkuvien yöunia taisi kyllä lokkien yömenot hieman häiritä, kun seuran veneen kansi oli heidän mielestä oiva tanssilattia.
Sukelluspariin on luotettava vaikka olisi huono näkyvyys (Ida paperi maskissa)
Jonossa Jounin perässä on turvallista mennä Sukeltajan kaste
Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen ja tuulta ei ollut juurikaan. Harrin hyvän puuron ja aamupalan jälkeen suuntana oli Christiansborg. Siellä tehtiin yksi sukellus suhteellisen lämpöisissä olosuhteissa näkyvyyden ollessa n. 3m. Tämän sukelluksen jälkeen matka jatkui ja samalla syötiin lounaaksi hernekeittoa sekä mukaan otettuja eväitä. Pullojen täytön jälkeen oltiinkin jo perillä Westkustenilla, jossa tehtiin viikonlopun viimeinen sukellus. Westkustenilla näkyvyyttä oli n. 4m ja veden lämpötila oli 10 astetta. Ahtojäät olivat muokanneet sukelluskohdetta ja taas löytyi uutta katseltavaa, kuten kauniita puukaaria ja kuvioitua porsliinia.
Christiansborg keskikansi Vestkustenin potkuri
Kotimatkalla kerratiin hapenantolaitteen kasausta ja käyttöä. Ennen laituriin kiinnittymistä siivottiin, tyhjätiin Stean septitankki ja täytettiin makeavesisäiliö – näin vene on taas valmiina kohti uusia seikkailuja.
Teemu johtotehtävissä
Matkalla mukana olleet ja sukellukset sen aikana:
Nimi
kerrat
aika
Ida Lintala
4
1h 54min
Harri Manninen
5
1h 54min
Pauli Uusitalo
4
1h 48min
Vesa Mylläri
4
1h 44min
Teemu Holma
4
1h 42min
Jouni Keskimäki
4
1h 41min
Tom Kanerva
4
1h 37min
Sofia Nordback
3
1h 10min
Paula Mylläri
2
1h 1min
Elisa Mylläri
2
54min
Oona Holma
2
51min
yhteensä 16h 16min, Sukellusvanhin Teemu Holma
Kuten Teemu sen sanoi: ”Kiitos kaikille omani ja edustamani yhtiöni puolesta!”
Teksti: Paula Mylläri
Kuvat: Harri Manninen, Pauli Uusitalo, Vesa & Paula Mylläri
