Viikonlopun tuuliennuste antoi etelästä 10m/s ja enemmänkin, joten suuntasimme 7 miehen joukolla kohti mikkelinsaarta ja siellä öiden tukipaikkana toimi Mikkelinsaarten luontoasema.
Viikonlopun ensimmäinen sukellus oli maisemasukellus ennen pimeän tuloa.
Matkalla poikkesimme katsomaan matalikon vieressä olevaa syvännettä, jos vaikka jotain mielenkiintoista löytyisi. Kalojen lisäksi maisema oli kohtuullisen kivistä ja syvemmällä enemmänkin vain saven tyyppistä.
Atlanta hylyllä käytiin useamman kerran
Yön aikana tuuli tuiversi Stean kulmissa ja rankkasadekin yritti herätellä, vaan aamulla keli olikin yllättävän hyvä joten suuntasimme aamupäiväksi Atlanta-hylylle, missä sukelsimme parikin kertaa. Syömään tulimme taasen Kummelskäretin laituriin, samalla pohdimme, mihin iltapäivän sukelluksille suuntaisimme.
Saarella toimivat kuitenkin kertoivat, että venepoijuja oli irtoillut ja saimme siitä idean, että etsitään betoniankkurit pohjasta ja kiinnitetään muutama uusi joko uusiin vai vanhoihin köysiin, samalla saamme siitä etsintäharjoituksen, missä joutuu vähän suunnistamaan ja harrastamaan solmutaitoja.
Asiasta on kuvia ja juttua Vaasan Saariston facebook sivulla
Kiitos saunasta ja lohisopasta!!
Pieni videon lauantailta
Sunnuntaina sitten saapui se ennustettu keli, eli kovaa tuulta ja sadetta. Mutta suunnan ollessa etelästä kävimme vielä kerran Atlantalla sukeltamassa ja sen jälkeen ajelimme kotisatamaan.
Vaikka Raippaludon sillalle on matkaa vain kilometrin verran, ei sitä paljon sateen takaa näy!
Viikonlopun sukellusreissuun osallistui 13 henkeä, mistä 10 sukeltajaa. Seuran puheenjohtaja Petra lähti sukellusvanhimmaksi. Katse kohti ulappaa ja viikonlopun seikkailuja
Osallistuja määrä tarkoitti sitä, että tarvittiin tukikohta yöpymistä varten, muutoin veneessä olisi kovin ahdasta. Viikonlopun tuuli ennusteet näyttivät antavan hyvän mahdollisuuden mennä oikeastaan mihin vain ja kun Rönnskär suunnalla on monta mahdollista kohdetta sekä vielä Norrskär siinä vieressä, niin veneen kohti länttä. Alkumatkasta oli aikaa kerrata hapenanto välineiden toiminta sekä kerrata, mitä tehdään onnettomuuden sattuessa.
Viikonkopun aikana sukelsimme neljässä eri kohteessa: Vestkusten, Christiansborg, Wilpas ja Azira-hylyillä, sekä teimme turistimatkan Norrskäretiin, missä samaan aikaan oli alkamassa periteiset iltatanssit.
Stealla ei mahduttu Norrskär satama altaalle, mutta pikkuveneellä vietiin suurin osa käymään maissa.
Muutoin aina kun olimme joko ankkurissa tai laiturissa kiinni, kävimme saunomassa ja uimassa. Kesä ja meri, pelkkää riemua! Kesän lämmin keli houkutti paikalle myös auringon ottajia Turistina Norrskäretissä Naisväki Norrskär majakan jäämässä taakse..
Sukelluksista voisi yleisesti mainita, että koko viikonlopun maksimi tuuli taisi olla sunnuntai aamuna noin 4m/s etelästä, muutoin oli vähemmän tai jopa aivan peili tyyni.
Pintaveden lämpötila noin 19’C ja 6metrin syvyydessä oli selvä lämpötilan harppauskerros jolloin lämpö tipahti 4’C.
Virtausta ei huomannut missään vaiheessa viikonloppua, joten mahtoi olla melko pientä jos ei ollenkaan.
Näkyväisyys taas vaihteli syvyydestä ja kohteesta riippuen 4metristä aina 8 metriin. Paluumatkalla teimme seuralle useamman parinarun. Norpat olivat keväällä tehneet omansa ja materiaalia oli jäänyt sen verran runsaasti, että kaikki päästiin askartelemaan.
Kohti ulappaaPäiväreissu Stealla. Kova yritys oli mennä Vestkusten-hylylle, mutta kohtalainen luode tuuli nostatti sen verran voimakkaat aallot, ettei millään viitsitty mennä keikkumaan vaan suuntasimme Sommarö grundin matalikolle, missä on nähty pari ankkuria sekä pätkä kettinkiä. Tuuli tuivertaa ja aallot keikuttaa, mihin siis mennä?
Sommarö grund lähellä saimme idean, jos menisimme tuulen puolelle, missä ei aallot pääse ollenkaan heiluttamaan. Ensin voisi kuvitella, että olisi hyväkin idea, mutta saaren oli vallanneet linnut! Ja niitä oli paljon. Kaikille tuli selväksi, ettei lähelle voinut mennä, sen verran voimakas oli saaresta lähtevä tuoksu! 😀
siispä matalikolle. Aleksanteri seuraili Petriä etsinnässä.
Tähän reissun rytmiin olisi ollut tosi helppo tottua, aamuisin Patski oli laittanut pöydän koreaksi, päivän ensimmäisten sukellusten jälkeen maistuvat lounaat oli tulilla ja päikkäreiden sekä toisen sukelluksen jälkeen meitä odotti gourmee illallinen ja vielä iltapalakin saunomisen lomassa. Tosi iso KIITOS tästä. Bessakerin mökin puitteet olivat kunnossa, saunan saimme pystyttää terassin eteen, laiturilla oli pesuletkut ja tilaa varusteille sekä kompressoreille. Uudella kompuralla pullot täyttyi sutjakkaasti eikä kompuravuorotkaan puuduttaneet ollenkaan.
Sukelluksia tehtiin päivittäin ja alla listaa kohteista, testisukellukset poislukien sukellukset pääosin 30 – 40 metrin syvyyksillä:
14.4
Testisukellus Bessakerin länsipuolen saaren poukamilla jossa päästiin hyvin todentamaan laitteet ja suolaisen veden painotukset
Skootterin testisukellus Bessakerin edustalla klipsejä mopoon lisäten niin että saatiin mopo neutraaliksi tuleville sukelluksille.
15.4
Pollux hylky Bessakerista 35 min pohjoiseen. Vesi oli vielä kirkasta ja päivän päätteeksi Petri kasteli kameransa sukelluksen jälkeen veneessä joten loppureissun dokumentointi tapahtui lähinnä gopro kameralla. Petrillä ja Paulilla oli tankit täynnä nitroxia ja pohja-aika riitti hyvin kiertämään koko hylyn pohjia pitkin, reilussa 30 metrissä, kierroksella tavattiin kaloja hylynosien suojassa ja turskia näkyi uiskentelevan välivedessä. Kaitsu tutki hylyllä miehenmentäviä reittejä rakenteiden välissä.
Oakhill hylylle lähdettiin toiselle sukellukselle, ja Ricke olikin hoitanut koordinaatit ruotsalaisilta sukelluskollegoilta niin että hylky löytyi ensi sukelluksella. Mukava hylky sukeltaa loivassa rinteessä jossa keula makaa reilun 30 m syvyydessä. Hylyn reunamilta löytyi kampeloita ja turskia uiskentelemassa.
16.4.
Oakhill hylylle lähdettiin uudelleen ja Patski ottikin kalavehkeet mukaan, ja sukelluksen jälkeen hänellä olikin jo illallinen veneessä. Tänä päivänä kuitenkin vesi sameentui huomattavasti, arvelimme että kelppien tai levän kukkiminen oli lähtenyt käyntiin.
Bessakerin eteläpuolella kävimme lähisukellukselle isännän vinkin mukaisesti, siellä kuulemma sukeltajat tapaavat käydä kun ovat Bessakerissa. Näkyvyys kuitenkin meni tosi huonoksi ja keskityimme vain pienten merenelävien etsintään.
17.4.
Bessakerin länsipuolen kallioseinämäsukellus jossa varjopuolella laskeuduttiin kallion seinämää reilu 33m syvyydelle ja seinämää kiertäen pikkuhiljaa takaisin kelppisyvyydelle ja turvapysähdykselle.
Oakhill hylylle iltasukellukselle hyvän lounashuilien jälkeen. Näkyvyys vähän alkasi palautumaan ja kiersimme porukalla koko hylyn, keulan alla taas makasi iso kampela.
18.4.
Pollux Hylkysukelluksella aloitettiin päivä, näkyvyys 20m alapuolella oli taas valtavan hyvä. Petri ajeli skootterilla hylyn liepeillä ja kuvaten maisemia sekä muita sukeltajia.
Lähistöllä olevan Orkla hylyn etsintään lähdimme paikallisen neuvosta, Petri ja Pauli kävivät etsimässä hylkyä sitä kuitenkaan löytämättä.
19.4
Bessakerin länsipuolella karikko sukellus jossa oli loiva hiekka pohja ja kallio seinämä 30m syvyyteen saakka. Näkyvyys oli taas parantunut mutta sitä korkeaa kelppimetsää mitä lähdimme etsimään emme löytäneet.
Bessakerin luoteispuolella Ismon paikallistamalla UPEALLA kallioseinämäsukelluksella jossa iso halkeama ja avautuvan osuuden jälkeen hiekkapohja 40m syvyyteen saakka. Törmättiin johonkin erikoiskalaan (krotti), rapuihin sekä isoon kissakalaan joka jätettiin hyvin omaan rauhaansa. 🙂 Olo oli kuin kalliokiipeilijälllä kun nousimme kallion portaita kohti pintaa ja railoa mistä aloitimme sukelluksen
20.4
Pollux hylky vielä viimeisen kerran ennen kun reissu on ohi. Päätimme että tänä päivänä yksi sukellus saa riittää jotta voimme turvallisesti seuraavana aamuna ajella vuoriston yli ruotsin puolelle. Näkyvyys oli heikentynyt pohjoisen hylyllä myös ja olimme hieman sivussa veneen ankkuroinnin kanssa, laitoimme reelin kiinni ankkurin köyteen ja vedimme reitin hylyln keulalle n. 50m päähän. Tarkoitus tällä sukelluksella oli etsiä edellisellä hukkaan mennyt sukelluslamppu, mutta sitä emme kuitenkaan löytäneet.
Mukana matkassa 9 sukeltajaa. Teksti ja kuvat Petri Niemelä
Lauantai 9.3 saimme nauttia hienosta aurinkoisesta säästä edellisen päivän sadekelin sijasta. Mansikkasaareen oli kokoontunut lähes 50 henkilöä Delfin ry:n järjestämään jääsukellustapahtumaan. Vilskettä Mansikkasaaren edustallaSeuran Norpat sekä heidän vanhemmat ja sisarukset saivat seurata, kun 5 sukeltajaa meni jään alle sukeltamaan. Kohteena seuran sukeltajilla oli Pikisaaren eteläkärjen itäpuolella oleva VMV 6 – hylky. 1960-luvulla Merivartiosto oli huutokaupannut Vartiomoottoriveneen yksityishenkilölle, joka oli purkanut kaiken haluamansa. Vene oli sen jälkeen siirretty ankkuriin Pikisaaren rantaan, johon se aika pian sen jälkeen upposi. Noin 25m pitkä ja 4,4m leveä vene on säilynyt lähes ehjänä matalasta vedestä huolimatta (syvyys n. 4m) , koska se on rautaa. VMV 6 – alustyyppi palveli Talvisodan aikana varmistuslaivueessa ja Jatkosodan aikana vartiomoottorivenelaivueessa. Sotien jälkeen VMV 6 aluksia oli ensin miinanraivaustehtävissä, jonka jälkeen sitä käytettiin Rajavartiolaitoksessa. Pala Suomen historiaa käsin kosketeltavissa
LINKKIT: Sukelluskohteena oleva VMV6 tarina ja kuvia sotasampo arkistossa
Sillä aikaa, kun sukeltajat kävivät yksitellen ihmettelemässä hylkyä jään alla Norppat oppivat jäällä liikkumisesta ja jäistä pelastautumisesta. Kävimme läpi kuinka jäällä liikutaan vastuullisesti ja harjoittelimme hieman tapoja, kuinka jäistä pelastaudutaan, jos onnettomuus sattuu. Mukaansa kaikki saivat Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton ”Järki jäällä”-esitteen. Jos jää pettää, Norppa osaa toimia oikeinJos jää pettää, Norppa osaa toimia oikein
LINKKI: SUH ”Järki jäällä” (Opas turvalliseen jäällä liikkumiseen)
Hienon päivän kruunasi Anteron grillaamat makkarat ja nuotiolla keitetty pannukahvi sekä mehu. Nuotion äärellä on kiva vaihtaa kuulumisia ja suunnitella seuraavaa sukelluskohdetta
Jääsukellustapahtumassa sukelsivat:
Harri Manninen
Petri Niemelä
Ralf Lax
Pauli Uusitalo
Tony Ingman
Narumiehet: Teemu Holma ja Harri Manninen, ka sukellusaika 15min/sukeltaja
Teksti: Paula Mylläri
Kuvat: Jenni Paavola, Petri Niemelä
