Sukellusmatka Norjaan ensikertalaisen silmin.

Ensin vähän yleisesti. Tämän kertainen Delfiinien sukellusmatka Norjaan oli 28. kerta, kohteena Hongsand Roanissa, noin 150km pohjoiseen Trondheimista. Reissuja on aikaisempina vuosina tehty mm. Rörvik, Lovund, Bessaker ja Hitra muutaman mainitakseni. Hitran saari on paikka, missä Delfiinit ovat käyneet useammin ja on saanut tähän mennessä monelta parhaan reissukohteen arvion. Tämän kertainen paikka sijoittui Norjan konkareiden listalla johonkin puoleen väliin. Ensikertalaisena en osaa verrata, mutta tykkäsin kovasti. Reissun vanhin osallistuja, Patski, on ensimmäisen Norjan matkansa tehnyt jo 1989. Reissujen ajankohtana on tavallisesti juuri pääsiäisen aikana, jolloin juhlapyhien ansiosta on jo valmiiksi lyhyempi työviikko. Keväisin säät ovat yhtä reissua lukuunottamatta olleet suotuisat sukeltamiselle. Kustannukset sukeltajaa kohti vaihtelevat 500-700€, mikä sisältää matkat, ruuat, majoitukset, veneet ts. kaiken. Hinnoissa on nähtävissä pieni nouseva trendi, mikä varmaankin on ihan yleismaailmallinen ilmiö. Matkaan lähdetään osallistuja määrän mukaan riittävän monella autolla, mistä yksi tapaa olla pakettiauto, johon pakataan käytännössä kaikkien sukellus- ja matkatavarat sekä kerholta polttoaine käyttöinen kompressori. Lisäksi tällä kertaa oli myös lava-auto, missä olivat kaikkien sukkelluspullot ja painovyöt. Kolmas henkilöauto tarvittiin kun meitä oli yhteensä 12 sukeltajaa. Vielä yleisenä voisi mainita, että sukeltajan taso olisi hyvä olla vähintään P2 kohteiden syvyydestä johtuen.

Matkavalmistelut ja matka

Päivä ennen matkaa osa kävi päivällä kaupassa hakemassa ruokatarvikkeet. Ruokalaatikoiden ja kylmälaukkujen sisältö oli optimoitu riittämään sunnuntai aamusta seuraavan viikon sunnuntaihin siten, että se sisälsi jokaisen päivän aamupalan, lounaan ja päivillisen. Tietysti jokainen sai ottaa mukaan oman maun mukaan herkkuja, välipaloja ja janojuomia. Illalla kokoonnuimme matkalaukkujen ja kunkin omien sukellusvarusteiden kanssa kerhohuoneelle Kutterinsatamaan, missä pakkasimme em ruokatarvikkeiden lisäksi kompressorin sekä kaikkien varusteet. Ensin avolavalle pelasimme tetristä eri kokoisten sukelluspullojen ja painovöiden kanssa. Pakettiautoon lastasimme Esan ohjeiden mukaan melkoisen määrän sukellusvarusteita ja matkatavaraa. Täytyy myöntää, että katsellessa kaikkien 12 sukeltajan laukkumääriä, epäilin että noinkohan kaikki mahtuu, mutta jäi vielä reilusti tilaakin. Pitää vielä mainita, että kompressorin lisäksi pakettiautossa oli myös mukana telttasauna, kiuas sekä puutavarat lauteita varten, niin ja kokoelma työkaluja.

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna Wasalinilla. Uumasta matka jatkui autoilla Dorotean ja Gäddelen kautta määränpäähän. Pysähdyimme kolme kertaa, mikä jakoi matkan lähes yhtä pitkiin etappeihin. Yhteensä automatka kesti 10 tuntia ja siihen päälle laivamatka 4 tuntia sekä se että satamaan piti tulla tuntia ennen laivan lähtöä kokonaisajaksi tulee siis 15 tuntia. Illalla noin klo 22 olimme perillä ja purkasimme ruokatarvikkeet sekä matkatavarat. Etsimme kullekin omat sängyt ja painuimme nukkumaan.

Ensikosketus Atlantiin ja sukelluspaikat

Sunnuntaina puolelta päivin lähdimme ensimmäiselle sukellukselle. Paikka valikoitui kartalta siten, että olisi mahdollisimman tuulen suojassa, kohtuullisen lähellä ja missä olisi rinteen tyyppinen pohjan muoto sekä tietysti, että kaikki voivat ikäänkuin varmistaa sukellusvarusteiden toimivuuden. En voinut olla hämmästelemästä kun suunniteltua ankkuripaikkaa lähestyessä näin helposti pohjaan vaikka veneen kaiku näytti vielä 10metriä! Kun pääsin omalla vuorollani veteen, huomasin heti kuinka suolaisemmalta vesi maistui, mutta näkyväisyys oli huikea, olisko ollut jotain 15metrin luokkaa, ihan uskomaton ero meidän merenkurkun vastaavaan. Valitusta paikasta löytyi toinenkin hauskuus kun siellä oli semmoinen pienen kanjonin tyyppinen maisema, kivireunat ja hiekka pohja. Olin niin sanotusti ihan innoissani kokemuksesta, parempaa kuin osasin odottaa. Näkyväisyyden ja hienon maiseman lisäksi näkyi meritähtiä, kampasimpukoita, erilaisia rapuja, kalaparvi ja värikkäitä kasveja.

Ehkä tähän voisi luetella kaikki sukelluspaikat missä kävimme. Tuon ensimmäisen lisäksi sunnuntaina sukelsimme majapaikan vastapäisen seinämän luona, missä osa kokeili mukaan ottamiaan skoottereita. Seinämän luona näkyi isohko kalaparvi ja taas vastaavia pohjan eläimiä kuin edellisessä paikassa sekä lisäksi pohjassa makoili Merikrotti. Ei ihan kaunein, mutta kala kuitekin. Enpä ollut ennen moista nähnyt. No, en ollut paljon muutakaan Norjan vesissä eläviä nähnyt, lohi ja turskakin vain kaupan kalatiskiltä.

Maanantai aamupäivällä kun keli oli tosi hieno, vain muutama metri sekunnissa tuulta koilisesta, suuntasimme tunnin matkan päähän V-5706 Ostmark nimiselle vartiovene hylylle. ( Linkki V-5706 ). Hylyssä riittäisi tutkimista ja nähtävää ihan vaikka viikoksi. Iltapäivällä osa lähti kalastamaan, mutta itseni lisäksi muutama lähti kiertämään majapaikan lähellä olevan matalikon, missä taas oli paljon kasvillisuutta ja pieniä mereneläimiä, merisiiliä ja -tähtiä. Lounaan jälkeen oli vuorossa kakkukahvit Petrin synttäreiden kunniaksi.

Tiistaina etsimme merikartasta kanjonimaista maisemaa ensimmäisen sukelluksen innoittamana ja luulimme sellaisen löytyvän vartin ajon matkan päästä. Pohjan muoto saattoi olla kyllä kanjoni, mutta kovin suuressa mittakaavassa. Tosin syvyyden ison vaihtelun vuoksi, pohjasta löytyi erilaisien kasvien lisäksi paljon merenelävää, kaikkien edellisten paikkojen tavoin, merisiilejä ja -tähtiä, tasku- ja erakkorapuja, simpukoita sekä kalaparvikin uiskenteli ohitse. Päivän toisena paikkana katselimme merikartasta suuren jyrkänteen, vaikka se olikin vähän pidemmän matkan päässä, näytti kohde varsin mielenkiintoiselta. Veneet saatiin ankkuriin noin 6 metrin matalikolle ja sen vierestä lähti rinne 10metrin syvyydestä aina 50metriin asti. Rinne oli täysin pystysuora ja osittain jopa negatiinenkin. Rinteen suojissa kalat pitivät majapaikkaa. Hauska yksityiskohta oli kun seinämän halkoi pieni hiekkaputous.

Keskiviikkona oli taas kelit todella suotuisat niin suuntasimme vartiovene-hylyn viereen, missä oli Moi-niminen rahtialus makasin karin toisella puolella. (linkki Moille ) Hylky makasi lähes väärinpäin rinteessä ja kokonsa sekä rinteen muodon takia kerkesimme kiertää hylyn vain kertaalleen. Pelkästään nämä kaksi hylkyä riittäisi viikoksi, jos majapaikka olisi vähän lähempänä, ehkä joskus uudelleen. Iltapäivän pidimme taukoa sukelluksesta ja kävimme tutustumassa Roan kylään, satamaan, kirkkoon ja rannan tuntumassa olevaan nähtävyyspolkuun.

Torstaina aamupäivä oli vapaata sukeltamisesta ja osa porukasta kiipesi Klumpen nimistä luontopolkua pitkin läheiselle kukkulalle, minkä huippu merenpinnasta oli jossain 180metrin tuntumissa ja matkaa kertyi hiukan alle 4km. Iltapäivällä sukellettiin vaihteeksi satama alueen toisen rantakallion tuntumassa. Veneet saatiin hienosti tuulen suojaan pienen lahden poukamaan. Ankkuripaikan alueella kasvoi kelppejä. Varsinaisesti sitä ei voi metsiköksi sanoa, mutta varret lähentelivät jo toista metriä. Kyllä niiden suojiin pystyi sukeltamaan. Paikalla oli paljon erakkorapuja, mitkä koittivat piiloitua taloihinsa mitä kantavat selässään.

Perjantaina oli matkan tuulisin päivä, idästä tuuli puhalsi noin 12^m/_s ja puuskissa 20^m/_s. Vaan kun on into päällä, niin veteen on päästävä vaikka vähän tuuli ja satoi. Osa meistä sukelsi majapaikan laiturilta ja otimme suunnan suoraan laiturin suuntaisesti koiliseen. Paikalliset yksityiskalastajat käyttävät laituria perkauspaikkana heittävät kalanraadot aika suoraan lauturilta mereen ja paikka olikin täynnä meritähtiä, jotka olivat kyllä paisuneet ruuan helppouden tähden melkoisen pulskiksi. Pohjasta löytyi taas erilaisia rapuja ja kampeloita. Pienen matkan päästä vastaan tuli pieni kalliomuodostelma minkä toisella puolella oli tukkiankkuri ja sen suojissa iso hummeri. Se ei meistä paljon piitannut, käänsi vain kyljen meitä kohti kun kameroidemme ja valoidemme kanssa sitä osoittelimme. Täytyy myöntää, ette yleensä laiturin tuntumassa ei ole tavallisesti ollut paljon katseltavaa, mutta täällä oli ja paljon! Tuuli rauhoittui hiukka iltapäivällä ja päätimme lähteä veneillä saaren ympäri läheisen karin suojaan etsimään kampasimpukoita syötäväksi, kun taas osa porukasta lähti uistimilla kaloja narraamaan. Sukellus paikka paljastuikin hienoksi, rannasta alkoi suoraan rinne 15metrin syvyyteen ja pienen kielekkeen jälkeen taas aina 30 metriin. Ankkuri oli helppo laittaa suoraan rantakallion koloon. Hiekka pohja alkoi vasta 30 metrin syvyydessä, missä simpukat odottivat jos joku keräisi talteen. Sukellus meni kerätessä, mutta noustessa pintaan oli pakko ihailla hienoa kallio reuna muodostelmaa.

Lauantaina oli viimeinen sukelluspäivä ja kävimme aamupäivällä samassa paikassa kuin reissun ensimmäinen sukellus, hiekka pohjaisessa kanjonissa, missä oli paljon kampasimpukoita. Osa meistä keräsi niitä herkuteltavaksi ja osa kävi ihailemassa kanjonin seinämiä. Pohjassa tuli vastaan yllätykseksi toinen tukkiankkuri, ehkä aavistuksen isompi kuin se mikä oli majapaikan laiturista koiliseen. Pari innokasta sukelsi iltapäivällä lounaan jälkeen vielä majapaikan lauturin päästä uiden sinne pienelle kallion muodostumalle katsomaan tukkiankkuria ja hummeria. Todeten takaisin päästyään, että sehän oli ihan tolkuttoman kokoinen otus.

Tetris-pakkauspeli

Lauantain iltapäivä kaikkien sukellusten jälkeen purkasimme telttasaunan, pakkasimme kukin omat sukellus- ja matkatavarat. Pelasimme taas pakkaus-tetristä ensin pullojen kanssa avolavalle ja sitten muiden varusteiden kanssa pakettiautoon. Ehkä aavistuksen meni tällä kertaa helpommin ja tietysti siksikin, kun eväät olivat syöty. Pakkaamisen jälkeen pähkäiltiin koska herätys pitää oikein laittaa jos Uumajan satamassa pitää olla kello 16 Ruotsin aikaa ja varaamme matkaan 12 tuntia sekä kun sunnuntai aamuyötä kelloja siirretään kesäaikaan. En tiedä saako tästä arvausleikistä mitään palkintoa, mutta osasimme oikein kun kello 4 aamuyöllä kesäaikaan olimme lähdössä kohti Uumajaa. Perille satamaan päästiin pienen seikkailun saattelemana. Vaasan päässä kävimme kerhohuoneella purkamassa autot ja kukin pääsi ennen puolta yötä kotiin.

Pari nostoa

Norjan reissun konkarit, Patski, Elina, Esa ja Janne. Vuosien kokemuksella Patski järjesti meille 5 tähden aamupalan, lounaan ja illallisen. Toisinaan apukokkina hääri Ricke, kun taas me muut koitimme auttaa kattauksessa, astiapesukoneen täyttämisessä sekä tyhjäyksessä. Muistan miettineeni ääneen viikko ennen reissua palaverissa kivihaan ABC:llä, että riittääkö ruoka ja paljonko pitää omia eväitä ostaa mukaan. Patski naurahti, että “kyllä riittää, älä huoli”. Seitsemänä päivänä meillä oli ihan tolkuttoman hyvät ruuat ja sitä oli todellakin riittävästi. Kaikki saivat syödä itsensä täyteen ja jotkut ehkä vähän ylikin. Käytännössä kaikki meni ja kun muutamana päivänä oli lisäksi myös paikallista tuoretta kalaa ja simpukoita, niin kukaan ei tainnut päästä laihtumaan viikon aikana. Elina tapaa etsiä reissujen paikat, majoitukset ja veneet. Esa taas laittaa työhaalarit päälle, pystyttää saunan ja auttaa käytännön järjestelyissä. Janne toimii matkan rahastonhoitaja ja huolehtii budjetista sekä matkalipuista.

Summasummarum

Matka ylitti ainakin omat odotukset. Hienot sukelluspaikat ja hylyt. Näkyväisyys ihan mahdottoman hyvä. Säät olivat todella suotuisat, muutamana päivänä meri oli ihan peilityyni. Nähtiin paljon kaikenlaista pinnan alla ja tietysti Norjan rannikko on ihan erilainen kuin täällä pohjanmaalla. Valo- ja videokuvattiin paljon, mutta näin jälkeenpäin katsottuna ei tarpeeksi. Majapaikka oli toimiva ja siisti sekä yhteiset tilat, missä juttua riitti sekä ruokailut.

Mikäli haluat lähteä keväällä 2025 mukaan Norjaan, ota yhteyttä Janneen tai Elinaan. Suosittelen lämpimästi!