Seuramme on järjestänyt diversnight tapahtumaan Vaasan alueella ainakin vuodesta 2010 alkaen. Tätä ennenkin on tapahtumaan osallistuttu ja sukellettu, muiden ollessa pääjärjestäjänä. Vaasan lähialueilla ollaan sukellettu noin 10v aikana ainakin Kutterisatamassa, Kunin louhoksella ja Vestervikin louhoksella. Tänävuonna halusimme jälleen useiden vuosien jälkeen käydä yösukelluksella Kunin louhoksella, joka on alueella melkeimpä parhaimmalla näkyvyydellä varustettu louhos.
2019_11_02 Diversnight, Jouni varustautumassa sukellukseen. Kuva: Jonna I
DiversNight 2019 , Kuni, 3, Tomi Veikkola
Tapahtumassa on vuosittain suuren urheilujuhlan tuntua, koska tapahtuma on maailmanlaajuinen, eli siis ympäri maapalloa sukeltajia on vedessä kunkin vuoden kellonaikaan, sukeltaja määriä eri maissa/tapahtumissa on aina mukava seurata, Delffiinien tapahtuma v2014 (tai joskus sillon) oli Suomessa 2 sijalla sukeltajien määrässä, silloin vedessä oli paljon Vaasalaisia sukeltajia. Lähivuosina emme ihan noihin lukemiin ole päässeet, mutta kyllä tapahtumassa vuosittain meillä on aina ollut mukavasti porukkaa. Tänä vuonna 9 sukeltajaa, joten kärki porukkaan emme pääse, mutta on se vaan kivaa hommaa sukeltaa.
2019_11_02 Diversnight, Norpat tarkkailemassa. Kuva: Jonna I
Norppia oli myös paikalla kohtuullinen määrä, hyvä kun hekin tulevat seuraamaan niin myös tulevaisuuden sukeltajat saavat vähän näkökulmaa, mitä eri mahdollisuuksia laji tuo. Pisteet ja kiitokset jälleen norppaohjaajille; pikkupurtava tarjoilusta ja lämpimästä juomasta. Ne lämmittää niin sukeltajia, kuin tapahtumaa seuraamaan tulleita nuoria.
Dramatiikaltakaan emme tänäkään vuonna säästyneet, kun yhden sukeltajan juuri huollettu sukelluspuku vuosi, tapahtumavastaava taasen nauttii nykypäivinä uudenkarhean pukunsa kanssa täysin kuivia sukelluksia, veden pysyessä puvun ulkopuolella, ”money well spent”….ai että. 🙂
2019_11_02 Diversnight, kuni, Jonna I 7
Illan sankarittareksi voidaan mainita märkäpukusukeltaja, joka hänkin on jo tässä tapahtumassa vanha konkari. Kylmä ei tullut kuulemma kuin sormiin ja varpaisiin, siitä joulupukille vinkki uusien hanskojen ja kenkien hankinta, isi maksaa. Ensi vuonna tavoite 2 tai useampi märkkärisukeltaja, kun juuri tapahtumaa ennen yksi aktiivi keksi loistavan pikku sijoituskohteen kerholle uudeksi hankinnaksi, osallistu ensi vuonna niin näet mikä se on.
DiversNight 2019 , Kuni, 1, Tomi Veikkola
Ilma oli asteen plussalla ja vesi 6 asteista. Näyttänee siltä, että saamme aloittaa talvikauden ajoissa.
Ensivuoden tapahtumaan otetaan paikkaideoita vastaan mielellään, aina voidaan kokeillla jotain. Tässä tatahtumassa on parhaiten porukkaa osallistunut Vestervikin louhoksella, ehkäpä näemme siellä ensi vuonna.
Sukellukset
Nimi
aika (min)
Pauli U
30
Petri N
65
Tomi V
61
Mikko P
61
Elisa M
21
Vesa M
21
Teemu H
21
Petrik S
22
Jouni K
22
Sukellusvanhin Teemu
Kiitos ja kumarrus, Teemu
Kuvia, Jonna I, Tomi V ja Teemu H, sekä otsikkokuva adegePixabaystä
Viikolla 36 oli
Hartmannin Tommin organisoima sukellusretki Norjaan, Narvikin ympäristöön.
Mukana oli sekalainen joukkue tekniikkasukeltajia yli seurarajojen. Vaasasta
osallistui retkeen tietysti Tommi, Luoman Petri ja Uusitalon Pauli. Raumalta lähti
mukaan Nurmen Marko ja Heinen Juha.
Reissuun alettiin
valmistautua hyvissä ajoin heti kun osallistujat olivat selvillä.
Aloituspalaverissa käytiin kaikki keskeiset asiat läpi; sukelluskohteet,
kaasuhuolto ja tarvittavat varusteet, joko omat tai lainattavat. Petri ja Pauli
olivat reissun ainoat OC-miehet, joten heillä oli eniten mietittävää kaasuhuollon
suhteen. Kaikilla muilla oli rebreather-laitteet.
Parin miehen reissupullot
Kaikki asiat saatiin
järjestettyä mukavasti ennen reissua, ja Petri ja Pauli lähtivätkin valtavan
pullonipun kanssa reissuun. Yhteensä kolmet 2x12l selkäpullot mieheen; yhdet
syväsukelluksille trimix-pulloiksi, yhdet nitrox-pullot ja yhdet
paikkaripullot. Tietysti vielä lisäksi pohjakaasupullot ja kaksi dekopulloa per
nenä. Kaasujen sekoitus hoidettiin valmiiksi ennen lähtöä, ja lisäksi vielä
sekoitettiin trimixiä varastopulloon, josta sitä olisi helppo siirtää
käyttötankkeihin. Petri haki vielä täyden ison happilekan mukaan Rönn &
Backholmilta.
Matkaan lähdimme
maanantaina 2.9. heti aamusta. Narviikin tuntumaan on noin 1000km matka, joten
olimme vasta illalla perillä. Makke ja Juha halusivat heti perille päästyään
päästä sukeltamaan, ja Pauli piti ideaa niin hyvänä että lähti mukaan. Kävimme
heti iltamyöhällä tekemässä hauskan pimeäsukelluksen läheiselle Dronning Maud
-hylylle. Kiersimme hylyn kantta myöten vähän reilun 30 metrin syvyydessä
samalla totutellen suolaveden makuun ja painotuksen erilaisuuteen.
Tiistaina Vaasalaiset
lähtivät aamusukellukselle Dronning Maudille, Pauli taisi löytää hylyn
potkuriakselilta lähes 39m syvää vettä, joten pientä dekoilua joutui ylös
tullessa harrastamaan koska pulloissa oli paikkaria. Rauman pojat suuntasivat Harstadin
suuntaan vuokravene trailerilla perässään kohti U711-sukellusveneen hylkyä,
ohjelmassa oli mm veneenlaskupaikan etsimistä. Lopulta kaikki päätyivät Skilbotn-
lahdelle, veneenlaskupaikkakin löytyi ja keltainen paholainen saatiin kuin
saatiinkin veteen suhteellisen lähellä sukellusveneen makuupaikkaa. Tommi ja
Petri lähtivät poijuttamaan hylkyä tarkoituksena että kaikki sukeltaisimme
siinä samana päivänä. Tommi sai kovalla kokemuksella ristilinjattua ja
kaiutettua hylyn varsin nopeasti, mutta samassa alkoivat ilmetä veneen ongelmat.
Kaapeliohjatun veneen kaapeli veteli viimeisiään, mutta päätimme yrittää. Makke
ja Juha lähtivät ensimmäisinä sukellukselle U711 hylylle. Paluumatkalla veneen
ohjaus petti täysin ja tuulikin oli yltynyt kohtalaisen navakaksi. Päätimme
jättää leikin sikseen siltä päivältä ja vaatia veneen vuokraajaa korjaamaan
ohjauksen. Oli aika laatia varasuunnitelmia.
Keskiviikkona lähdimme
koko joukolla Narviikiin selvittämään sukelluslupia satama-alueelle jossa
sijaitsee mm Erich Giese hylky, jonka piti olla toinen retkemme
trimix-sukelluskohteista. Lupapolitiikka oli muuttunut hankalaksi, ja
satama-alueella sukeltaminen oli lähtökohtaisesti kielletty alueella olevien
rakennus ja räjäytystöiden takia. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme soittamaan
Erikille Divenarvik-yritykseen, ja saimme kutsun mennä tapaamaan häntä
Galten-nimiselle jahdille mikä järjestää sukellustoimintaa alueella. Lopulta saimme
sovittua että osallistumme sekä iltasukellukseen samana päivänä että koko
seuraavan päivän. Ja hän suostui myös muuttamaan suunnitelmia siten että
pääsemme sukeltamaan Gieselle!
Iltasukellus tapahtui
Romanby-nimisellä hylyllä lähestulkoon satama-altaassa. Hylky oli vanha
rahtilaiva, mutta hieno, ja varsin matalalla. Maksimi syvyys taisi olla 25
metrin luokaa. Hauskaa tässä hylyssä oli se että se oli pohjassa kölillään
lähes vatupassissa, joten oli helppo uiskennella sisälle tarkastelemaan sisätiloja.
Torstaiaamuna oli
aikainen herätys. Kaikki varusteet oli viritetty kuntoon päivän haasteita
varten. Lähdimme Galtenille ja Petrillä ja Paulilla oli mukanaan sekä nitroksi
että syväsukelluspullot. Tarkoituksena oli sukeltaa ensin Georg Thielellä suoranoususukellus
nitroksia käyttäen, ja kolmen tunnin tauon jälkeen jopa yli 60metriä syvä
trimix-sukellus Giesellä. Ja itseasiassa näinhän siinä kävikin.
Thiele on vanha sotalaiva
mikä on ajettu keula maihin Narvikin pohjoispuolella, ja potkurin syvyys ulottuu
55 metriin asti. Maltoimme kuitenkin mielemme, koska tuleva syväsukellus pyöri
varmasti kaikkien mielessä, ja sukelsimme max 34 metrin syvyisen sukelluksen
nitroksilla suoranousun rajoissa jotta typpikertymä ei aiheuttaisi meille
liiallisia dekoja syväsukelluksella ja sitä kautta sukeltajantaudin riskiä.
Noin kolmen tunnin venematkan
jälkeen saavuimme Z12 Erich Giese -hylyn tuntumaan, joka makaa kyljellään Narvikin
sataman tuntumassa. Erik piti meille lyhyen briefin hylyn piirustuksineen ja
kyseli sukellussuunnitelmia. OC-miehet, eli Pauli ja Petri, olivat päätyneet 20
minuutin pohja-aikaan ja CC-miehet hivenen pidempään. Mukaan tuli yksi pohja-stage
ja yksi dekopullo. Selkään tuli molemmilla n. 21/30 trimixiä, pohjalle n. 19/39
trimixiä ja dekoihin n. 45 prosenttista nitroksia.
Hylky oli kerrassaan
sykähdyttävä. Syvyyttä kyljellä matalimmassa kohdassa oli noin 56 metriä, ja
tunnelma oli kosminen, kuin aikamatka johonkin historian havinoihin. Hylyn potkurit
olivat valtavan kokoiset, lisäksi kannella näkyi syvyyspommeja, tykkejä ynnä
muuta sotilastarviketta. Puna-ahvenet olivat ottaneet hylyn kodikseen, niitä
näkyi parvittain. 60 metriä meni rikki jossain vaiheessa sukellusta, eikä juuri
syvemmälle olisi ollut asiaakaan, koska kaasut oli sekoitettu hieman
matalammalla olevaa U711-sukellusvenettä varten, ja hapen osapaine oli kiikun
kaakun 1.4 selkäkaasulla. Dekoista tuli pitkähköt vahvasta nitroksista
huolimatta. Seuraavalla vastaavalla sukelluksella otamme melko varmasti lisäksi
puhtaan hapen edes poijun naruun parkkeerattuna.
Perjantaiksi
suunnittelimme uutta yritysta U711-sukellusveneelle osittain epäonnisen
ensimmäisen yrityksen jälkeen. Petri ja Pauli olivat sekoittaneet uudet kaasut edellisenä
iltana, ja aamulla analysoitaessa lukemat olivat mainiot; 20/38 trimixiä.
Syvyys (MOD) riittäisi yli 60 metriin 1.4 osapaineella, ja vastaava
ilmanarkoottisuuskin(END) vain 30 metrin luokkaa! Päätimme ottaa tällä kertaa vain
selkäkaasut ja kaksi dekopulloa. Giese-sukelluksesta viisastuneena pohjakaasun
raahaaminen olisi nyt tarpeetonta, koska pysyisimme joka tapauksessa 1/3
säännön rajoissa 20 minuutin pohja-ajalla.
Tommi löysi hylyn jälleen
hienosti, ja poijutuksen jälkeen Petri, Pauli ja Tommi lähtivät sukeltamaan. Hylky
näkyi n 10 metrin päässä poijun ankkurista, ja Pauli veti reelin ankkurista
hylyn peräsimeen kiinni. Hylky oli upea. Takaosistaan täysin ehjä U-vene
suoraan toisesta maailmansodasta! Jopa torni oli täysin ehjä, ja siinä näkyivät
hienosti pintaperiskoopit yms yksityiskohdat. Kertakaikkisien hieno! Maksimi
syvyys taisi olla 54 metriä. Olimme poijun narulla kellon näyttäessä tasan 20
minuutin sukellusaikaa, ja dekot tehtiin ensin 21metristä alkaen n.48
prosenttisella nitroksilla, ja 6-3 metrin dekot puhtaalla hapella. Ainakin
allekirjoittaneella oli raikkaampi olo puhtaan happidekon jälkeen kuin pelkällä
nitroksilla tehdyn Giesen jälkeen.
Perjantaina seurasi vielä
illalla varusteiden pakkaus. Lauantaina varhain aamulla lähdimme onnellisina
kotiin kaikin puolin onnistuneen reissun lumoissa.
Iso osa seuran väestä on nyt kesälomat lomaillut ja paluu arkeen on koittanut. Tämän viikon tiistai-illan sukelluksella oli ihan kivasti väkeä liikenteessä. Paikalle oli tullut 14 seuran jäsentä, josta 11 sukelsi ja yksi snorklasi. Puheenjohtaja kirjurina
Tutut louhokset tarjoavat turvalliset olosuhteet taitojen ylläpitoon ja kaiken muotoiseen harjoitteluun. Tällä kertaa osa sukeltajista kävi pitkästä aikaa ottamassa tuntumaa sukellukseen Suomen vesissä, osa harjoitteli suunnistusta ja toiset haki optimaalista säätöä omalle sukellusvarustukselle. Epävirallinen käsimerkki – ”Hyvä fiilis” Onnistuneen sukelluksen jälkeen on helppo hymyilläPorinatuokiossa vaihdettiin kuulumisia ja puhuttiin tulevista sukellusreissuista myös. Osaa paikalla olijoista ei ollut pitkään aikaan nähnyt toisiaan ja tiiviimpien tuttavuuksien kanssa nyt aina riittää juttua. Porukan porinatuokio
Viikonlopun tuuliennuste antoi etelästä 10m/s ja enemmänkin, joten suuntasimme 7 miehen joukolla kohti mikkelinsaarta ja siellä öiden tukipaikkana toimi Mikkelinsaarten luontoasema.
Viikonlopun ensimmäinen sukellus oli maisemasukellus ennen pimeän tuloa.
Matkalla poikkesimme katsomaan matalikon vieressä olevaa syvännettä, jos vaikka jotain mielenkiintoista löytyisi. Kalojen lisäksi maisema oli kohtuullisen kivistä ja syvemmällä enemmänkin vain saven tyyppistä.
Atlanta hylyllä käytiin useamman kerran
Yön aikana tuuli tuiversi Stean kulmissa ja rankkasadekin yritti herätellä, vaan aamulla keli olikin yllättävän hyvä joten suuntasimme aamupäiväksi Atlanta-hylylle, missä sukelsimme parikin kertaa. Syömään tulimme taasen Kummelskäretin laituriin, samalla pohdimme, mihin iltapäivän sukelluksille suuntaisimme.
Saarella toimivat kuitenkin kertoivat, että venepoijuja oli irtoillut ja saimme siitä idean, että etsitään betoniankkurit pohjasta ja kiinnitetään muutama uusi joko uusiin vai vanhoihin köysiin, samalla saamme siitä etsintäharjoituksen, missä joutuu vähän suunnistamaan ja harrastamaan solmutaitoja.
Asiasta on kuvia ja juttua Vaasan Saariston facebook sivulla
Kiitos saunasta ja lohisopasta!!
Pieni videon lauantailta
Sunnuntaina sitten saapui se ennustettu keli, eli kovaa tuulta ja sadetta. Mutta suunnan ollessa etelästä kävimme vielä kerran Atlantalla sukeltamassa ja sen jälkeen ajelimme kotisatamaan.
Vaikka Raippaludon sillalle on matkaa vain kilometrin verran, ei sitä paljon sateen takaa näy!