Aihearkisto: sukellus

Delfiinien talvipäivä action

Lauantai 9.3 saimme nauttia hienosta aurinkoisesta säästä edellisen päivän sadekelin sijasta. Mansikkasaareen oli kokoontunut lähes 50 henkilöä Delfin ry:n järjestämään jääsukellustapahtumaan.

Vilskettä Mansikkasaaren edustalla
Vilskettä Mansikkasaaren edustalla
Seuran Norpat sekä heidän vanhemmat ja sisarukset saivat seurata, kun 5 sukeltajaa meni jään alle sukeltamaan. Kohteena seuran sukeltajilla oli Pikisaaren eteläkärjen itäpuolella oleva VMV 6 – hylky. 1960-luvulla Merivartiosto oli huutokaupannut Vartiomoottoriveneen yksityishenkilölle, joka oli purkanut kaiken haluamansa. Vene oli sen jälkeen siirretty ankkuriin Pikisaaren rantaan, johon se aika pian sen jälkeen upposi. Noin 25m pitkä ja 4,4m leveä vene on säilynyt lähes ehjänä matalasta vedestä huolimatta (syvyys n. 4m) , koska se on rautaa. VMV 6 – alustyyppi palveli Talvisodan aikana varmistuslaivueessa ja Jatkosodan aikana vartiomoottorivenelaivueessa. Sotien jälkeen VMV 6 aluksia oli ensin miinanraivaustehtävissä, jonka jälkeen sitä käytettiin Rajavartiolaitoksessa.
Pala Suomen historiaa käsin kosketeltavissa
Pala Suomen historiaa käsin kosketeltavissa

LINKKIT: Sukelluskohteena oleva VMV6 tarina ja kuvia sotasampo arkistossa

Sillä aikaa, kun sukeltajat kävivät yksitellen ihmettelemässä hylkyä jään alla Norppat oppivat jäällä liikkumisesta ja jäistä pelastautumisesta. Kävimme läpi kuinka jäällä liikutaan vastuullisesti ja harjoittelimme hieman tapoja, kuinka jäistä pelastaudutaan, jos onnettomuus sattuu. Mukaansa kaikki saivat Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton ”Järki jäällä”-esitteen.

Jos jää pettää, Norppa osaa toimia oikein
Jos jää pettää, Norppa osaa toimia oikein
Jos jää pettää, Norppa osaa toimia oikein
Jos jää pettää, Norppa osaa toimia oikein

LINKKI: SUH ”Järki jäällä” (Opas turvalliseen jäällä liikkumiseen)

Hienon päivän kruunasi Anteron grillaamat makkarat ja nuotiolla keitetty pannukahvi sekä mehu.

Nuotion äärellä on kiva vaihtaa kuulumisia ja suunnitella seuraavaa sukelluskohdetta
Nuotion äärellä on kiva vaihtaa kuulumisia ja suunnitella seuraavaa sukelluskohdetta

Jääsukellustapahtumassa sukelsivat:
Harri Manninen
Petri Niemelä
Ralf Lax
Pauli Uusitalo
Tony Ingman
Narumiehet: Teemu Holma ja Harri Manninen, ka sukellusaika 15min/sukeltaja

Teksti: Paula Mylläri
Kuvat: Jenni Paavola, Petri Niemelä

Lisää kuvia tapahtumasta

Pinnan alla ja päällä

Voisi kuvitella, että sukellus on vain kesäharrastus tai mahdollisesti jos talvena sattuu menemään etelän lomakohteisiin.
Ehei! Ei sinne päinkään! Etelän sukelluslomien lisäksi harjoittelu tapahtuu myös sisätiloissa, uimahallissa!

Syyskuusta toukokuuhun Vaasan uimahallissa harjoitellaan monenlaisia juttuja. Uiskennellaan, sukellellaan perusvälineillä, pelataan uppopalloa, käydään sukelluskoulutuksia, harjoitellaan vedenalaista valokuvausta ja paljon muutakin.

Junior scupa-kurssilaiset harjoittelevat ahkerasti kaikenlaisia vedenalaisia taitoja. Kurssin yksi kouluttajista , Teemu, katselee kuinka harjoitus sujuu.
Junior scupa-kurssilaiset harjoittelevat ahkerasti kaikenlaisia vedenalaisia taitoja. Kurssin yksi kouluttajista , Teemu, katselee kuinka harjoitus sujuu.

Tällä kertaa kun Petri N kävi vedenalaisen järjestelmäkameran kanssa altaan pinnan molemmilla puolilla, oli junior scupadiver-kurssilaiset harjoittelemassa erilaisia sukelluksessa tarvittavia taitoja. Kurssilaiset ovat 12-15 vuotiaita ja ovat aloittaneet jo syksyllä kurssinsa. Kameran salaman välkyessä ei kuitenkaan harjoittelu saanut niin suurta osaa sukelluksesta kuin mannekiinina toimiminen. Kurssilaiset ovat jo niin taitavia ja ovat kuin kala vedessä, ettei haittaa vaikka joskus laittaa vähän hassuttelu vaihteen päälle.
ja sitten on se hassuttelun aika!
ja sitten on se hassuttelun aika!

Vaasan 25 metrinen allas ei ole kovin suuri, mutta syvään päähän mahtuu sukellus kurssilaisten ja harrastajien lisäksi myös uppopalloa pelamaan. Harjoituksissa on mukana ihan kaiken ikäistä ja kokoista!
Uppopalloa voi pelata kaiken ikäiset ja kuntoiset!
Uppopalloa voi pelata kaiken ikäiset ja kuntoiset!

Kuvat: Petri Niemelä
Uimahallissa tapahtuu kuva-albumi, kuvat Petri Niemelä

Vuodensukeltaja 2018 – Myllärin perhe

Onnittelut Ella, Elisa, Paula ja Vesa Mylläri Vuoden sukeltaja-palkinnosta!

Delfin ry:n hallitus päätti jakaa vuoden 2018 Vuoden sukeltaja -palkinnon perheellenne mm seuraavin perustein:
Olette aktiivisia sukellusreissuilla kävijöitä, mukana Norppa-toiminnassa, tekemässä talkootöitä sekä järjestämässä tapahtumia. Kaiken kaikkiaan olette seuran toiminnassa perheenä täysillä mukana!

Paula ja Vesa, mitkä olivat molempien ensi tunnelmat, kun palkinnon saaja julkistettiin?
Olimme yllättyneitä meihin kohdistuneesta valinnasta.

Entäs Ella ja Elisa, mitä tuumasitte, kun äiti ja isi kertoivat asiasta kotona?
Elisa : En olisi uskonut
Ella: Kivaa, että ollaan saatu tämä palkinto

Mikä sai teidät itse kunkin aloittamaan sukeltamisen?
Ella: Koska vedessä oleminen on kivaa ja se kiinnosti minua niin paljon
Elisa: Kiinnostuin vanhempien kautta
Vesa: Parikymppisenä mietittiin Teemun (nykyään seuran vastuukouluttaja) kanssa, että jokin harrastus pitäisi keksiä…käytiin sukelluskurssi ja sillä tiellä ollaan.
Paula: Vedenalainen maailma vaikutti mielenkiintoiselta ja useampi kaveriporukasta kävi sukelluskurssin ihan parin vuoden sisällä siitä, kun itse kävin kurssin 2001.

Mitenkä sukellus  harrastuksena on muuttunut, kun nykyään sukellatte paljon perheenä?
Sukellusreissuille lähdöt vaativat vähän enemmän suunnittelua ja välineiden pakkaamista. Tietenkin perheen yhteinen aika on myös lisääntynyt sukellusharrastuksen myötä.

Mikä, missä tai millainen on teidän hauskin tai mieleenpainuvin sukellus?
Ella: Kesällä, kun pääsin snorklaamaan Vestkustenilla ja näin höyrypannun.
Elisa: Ensimmäinen sukellus Christiansborgilla
Vesa: Maisemasukellus matkalla Mikkelinsaarille. Kyse oli iltasukelluksesta auringonlaskussa, peilityynessä kelissä, jolloin Stellan ankkuriköysi kellui löysänä pinnalla. Sukellusparina Paula ja valvovana silmänä ”Tappaja”.
Paula: Ensimmäinen sukellus ensimmäisellä Ruotsin reissulla. s/s Syyria oli ehjänä pohjassa ja sen pystyi hyvän näkyvyyden takia näkemään koko komeudeltaan yhdellä silmäyksellä hylyn yläpuolelta.

Entäpä mikä sukellusreissu on jäänyt erityisesti mieleen?
Elisa ja Ella: Tämän kesän lämpöiset vedet ja viimeinen reissu Stealla on jäänyt mieleen
Vesku: Tässä kerhossa ensimmäinen viikonloppureissu. Kohteena Hällkallan/Wiwi…
Paula: Niitä on niin monta reissua ja reissussa kävijää, jota muistaa lämmöllä. Yksi mieleenpainuvimmista on Kesäleiri 2017, jolloin koko perhe oli vajaan viikon kestävällä sukellusreissulla. Sukellettiin paljon, porukalla oli hauskaa ja majoittauduttiin telttoihin Rönnskärissä.

Tänään tätä haastattelua tehdessä on isäinpäivä. Ella ja Elisa, mitä hassua Vesa-isä tekee aina sukeltaessaan? Onko Paula huomannut miehessään vastaavia juttuja?
Elisa ja Ella: Se löytää aina kaikkia kaloja ja möttiäisiä, joita se joskus tuo pintaan.
Paula: Voi aina välillä testata/säikäyttää sukeltajaa…kerran pimeäsukelluksella, kun itsellä vielä ei ollut valoja, niin Vesku sammutti valon…ihan vaan näyttääkseen kuinka pimeää pinnan alla on ilman valoja…etukäteen tästä ei ollut sovittu ja hieman jo kerkesin säikähtää ennen kuin valo uudestaan tuli päälle. Hetken kesti ennen kuin tiesin missä on pinta ja missä pohja.

Ja tasapuolisuuden nimissä – Vesa, oletko huomannut perheen naisilla jotain hauskoja tapoja tai piirteitä, kun olette pinnan alla?
Pinnan alla ne tapaa olla hiljaa…ja joskus eksyksissä.

Miten teillä perheenä jaetaan sukellukseen liittyvät toimet? Onko Vesa isänä se, joka huoltaa varusteet ja Paula äitinä se, joka huoltaa sukeltajat? Jääkö Ellalle ja Elisalle vain sukeltamisesta nauttiminen?
Meillä on perheessä mottona, että: ”Jokainen sukeltaja huolehtii omista varusteistaan” Ruokahuollosta huolehtii se, joka on ensimmäisenä pinnalla. Pullojen täyttö taas on enemmänkin Veskun harteilla.

Olette koko perhe paljon erilaisissa vastuissa seuran toiminnassa. Millaisia mukavia tai perhettä lähentäviä tilanteita perheenä olette seuran toiminnan yhteydessä kokeneet?
Lähes kaikki kerhon toiminta, jossa koko perhe on mukana ovat niitä mukavia hetkiä, mutta eritoten Norppaleirit ovat jääneet koko perheen mieleen. Kaikki ovat mukana jo valmisteluvaiheessa ja jokaisella on oma tehtävänsä leirin aikana. Vanhempien mielestä on kivaa seurata, kun lapsilla on hauskaa muiden leiriläisten kanssa.

Minkälaisia terveisiä haluaisitte lähettää seuran muille sukeltajille ja/tai sukeltaville perheille?
Pinnan alla törmäillään!

Vielä kerran onnittelut koko Myllärin perheelle!

(kuva: Oona Holma)