Avainsana-arkisto: ulkomalla

Terveiset Tropiikista

Vielä on rusketusraidat tallella, muistot ei onneksi katoa koskaan.

Vietimme Jussin kanssa 4 viikkoa Thaimaan lämmössä. Suurin osa tuosta ajasta kului Koh Tao saarella, jossa oli tarkoitus ensin vain käydä. Jotenkin sitten juutuimme sinne. Olisiko syynä ollut mielettömän kauniit maisemat, mahtava sukellusfirma Koh Tao Divers ja aivan paras mahdollinen sakki sinne kokoontuneena. Joka tapauksessa 3 viikkoa kului sukeltaessa, kursseja käydessä sekä seurasta nauttiessa.

Koh Tao Divers:in toimistolle ensimmäisenä päivänä sisään kävellessä, oli tunne kuin olisimme jo vanhoja tuttuja. Vastaanotto oli lämmin, ystävällinen ja hyvin rento. Heti seuraavana päivänä lähdettiin jo sukellukselle. Ja muutaman sattuman kautta meidän Divemasteriksi joutuikin tutkimuksia saarelle tekemään tullut meribiologian tohtori Pauliina Ahti ja hänen seuranaan meriasiantuntija Suvi. Ei olisi ensimmäiselle sukellukselle voinut parempaa seuraa saada. Eikä tämä tästä huonompaan suuntaan mennyt myöhemminkään.

Sukellusolosuhteet olivat erinomaiset. Lähes tuuletonta koko 3 viikkoa, ei juurikaan sadetta ja lämpöä tasaisesti yli 30C sekä ilmassa että vedessä. Näkyvyyttä oli vaihdellen paikoista ja päivistä riippuen, parista metristä ehkä 15:sta metriä. Deep Diver ja Nitrox kurssia suorittaessani, Sattakut hylyllä oli jo lähes kotoisat tunnelmat. Näkyvyyttä oli paikoin reilu käsivarren mitta.

Kalaa oli runsaasti ja lajeja mitä erilaisempia. Emme kuitenkaan harmiksemme nähneet yhtäkään kilpikonnaa, valashaita, haita eikä muitakaan harvinaisempia lajeja. Sukelluskohteet ovat monilta osin ruuhkautuneita sukeltajista. Lähes jokaisella sukelluksella joutui keskittymään enemmän muiden väistelyyn kuin maisemista
nauttimiseen. Tämä oli todella harmillista. Myös sukellusveneistä lähtevä meteli oli veden alla kova. Itse en jaksa uskoa, että myöskään eläimistö tästä kovin nauttii. Eli väliin tunteet olivat kovin ristiriitaisia.

Kaiken kaikkiaan reissu oli kuitenkin erittäin onnistunut, niin sukelluksen kuin muun vapaa-ajan osalta. Teimme yhteensä 34 sukellusta, minä 10 ja Jussi loput. Suoritin myös nuo kaipaamani kurssit pois alta, nyt pääsen Kaatialassakin pohjalle saakka! Voimme molemmat lämpimästi suositella niin itse kohdetta kuin Koh Tao Diversia yrityksenä. Koh Tao on varmasti yksi maailman edullisimmista paikoista sukelluskurssien suorittamiseen, myös sukeltaminen itsessään on edullista. Mutta jos erikoisempia kala- tai kasvilajeja haluaa lähteä bongaamaan, niin tämä ei ehkä ole se kohde. Koh Tao on mitä parhain paikka rentoutumiseen, ajantajun kadottamiseen, snorklauksesta ja sukeltamisesta nauttimiseen. KTD porukan kanssa ehdimme sukeltamisen lisäksi viettämään yhdessä setä-kellunta päiviä, sangria-rantabileitä, syntymäpäivä allasjuhlia, kurssijuhlia ja naisporukalla kävimme myös katsastamassa paikallisen Ladyboy Kabareen! Haikein mielin lähdimme kotia kohti, mutta uutta reissua jo suunnitellaan. Minne… sen näkee sitten joskus.

Taina & Jussi

kuva: Pauliina Ahti

Sukellus ulkomailla, Rörvik, Norja

Delfiinien mukana Norjassa

Petri Luoma, Rörvik, Norja 2017
Petri Luoma, Rörvik, Norja 2017

Delfiinien jäsenenä olen ollut jo monta vuotta mutta Norjan reissuille ei ole tullut jostain syystä koskaan lähdettyä mukaan. Tänä vuonna satuin näkemään foorumilla reissusta maininnan ja kun vielä sattui olemaan viikko ylimääräistä lomaa pitämättä, niin siitä se ajatus sitten lähti. Olin samantien yhteydessä Elluun ja kyselin, että vieläkö ryhmässä on paikkoja jäljellä. Siitä se seikkailu alkoi.

Ensimmäisen kerran tapasin ryhmän jäsenet suunnitelupalaverissa Kivihaan ABC:llä pari viikkoa ennen lähtöä. Palaverissa kävimme läpi retken suunnitelmaa, mukaan otettavaa tavaraa ja työnjakoa valmisteluista. Kävi ilmi, että suurin osa tästä porukasta oli yhdessä tehnyt näitä perinteisiä retkiä jo lähes parikymmentä vuotta. Pelonsekaisella kunnioituksella kuuntelin näitä kaiken tietäviä ja kokeneita Norjan veteraaneja ja heidän sankarillisia seikkailujaan vuonojen jylhissä maisemissa. Sainkin heiltä hyviä vihjeitä varustusta ja muuta mukaan otettavaa varten. Tärkein oli termos ja rommipullo.

Viimein lauantaina koitti lähtö. Aamulla aikaisin Ellu ja Esa poimivat minut kyytiinsä ja ajoimme satamaan, jossa muut jo odottivatkin. Ajoimme samantien laivaan, joka suuntasi kohti Uumajaa. Neljän tylsän tunnin jälkeen alkoi matkan istumalihaksia koetteleva osuus. Ajoaika Rörvikiin oli noin yhdeksän tuntia. Alkuun matka meni rattoisasti rupatellen mutta loppua kohti alkoi jo olla puuduttavaa. Kun pääsimme lähelle Ruotsin ja Norjan rajaa ja ylemmäs vuoristoon, huononi myös sää. Keskivauhdin, mitä kolmen auton kolonnamme piti, ollessa noin 130 km/h, jännitti hieman viimeistään siinä vaiheessa kun tiellä alkoi olla sohjoa. Asiaa ei myöskään yhtään auttanut tarinat kyljelleen kaatuneesta autosta ja muista hiuksia nostattavista tarinoista, joita Ellu ja Esa kertoilivat minulle matkan aikana. Mitä kaikkea heille olikaan sattunut vuosien varrella. No, eipä ainakaan nukuttanut yhtään.
Kaikesta huolimatta pääsimme perille. Rörvikissä meitä odotti hienot majoitustilat. Kello oli tässä vaiheessa jo yö, joten nopean tavaroiden purkamisen ja huoneiden jaon jälkeen painuimme pehkuihin.

Ensimmäisenä päivänä Rörvikissä aamupalan jälkeen lähdimme ensimmäiselle sukellukselle. Ensimmäinen sukellus tehtiin läheisen saaren rannassa helppona biosukelluksena. Tarkoituksena oli vain tutustua veneisiin, tarkistaa varusteet, että kaikki toimivat, saadata painotukset kohdilleen jne. Paikalta löytyi heti kunnon saalis kampasimpukoita, joiden keräämisessä mm. Hippo osoittautui todelliseksi mestariksi. Välillä kävimme syömässä ja illalla teimme vielä toisen biosukelluksen eri paikassa. Osa porukasta jäi samaan aikaan kokoamaan telttasaunaa. Toisen sukelluksen jälkeen oli aika testata mukana ollut ja nyt pystyssä ja käyttökunnossa oleva telttasauna. Majoitustilamme alakerrassa sekä naapurissa asusti muita turisteja, kalastamaan tulleita mm. Saksalaisia ja Tsekkejä. Heidän naamansa olivat näkemisen arvoisia, kun he katselivat, kuinka noin 10 äijää alkoi hiippailla pelkät pyyhkeet ympärillään pihan poikki ja luikkivat sisälle pieneen pressutelttaan. No, suomalaisten maine ulkomailla taas vain kasvoi.

Toisena päivänä suuntasimme hieman kauempana olevalle hylylle. Hylky oli 1950 uponnut DS Jarl. Hylky oli varsin hyvässä kunnossa ja sillä oli helppo sukeltaa. Syvyyttä hylyllä oli vain noin 15-25m. Illalla kävimme vielä tekemässä toisen sukelluksen, joka oli biokohde.

Kolmantena päivänä lähdimme hieman tutustumaan saareen sekä Rörvikin kylään ajellen autolla ympäriinsä. Sää oli hieman huono, joten sen vuoksi ei kukaan lähtenyt sukeltamaan aamupäivästä. Iltapäivällä kävimme tekemässä yhden sukelluksen. Veden alla sää kuitenkin on aina sama.

Neljäntenä päivänä lähdimme koko porukalla etsimään hylkyä, joka tietojen mukaan oli hieman syvemmällä ja jota oli aiemminkin etsitty mutta ei oltu löydetty. Ajoimme veneillä paikkaan, jossa sen piti sijaita. Venee kaikuluotaimessa ei näkynyt mitään selvää hylkyyn viittaavaa mutta saadun tiedon mukaan rannasta meni hylylle köysi. Aiempana vuotena oli rannasta seurattu jotain köyttä mutta noin 40 metrin syvyydessä oli käännytty takaisin, koska siinäkään vaiheessa ei vielä ollut hylkyä näkynyt. Saavuimme kohtaan, jossa hylyn piti olla. Rannassa oli laituri ja ylempänä maalla oli talo. Laiturin kulkusilta rantaan oli romahtanut mereen, eikä rannasta päässyt laiturille. Samaan aikaan rantaan tuli ilmeisesti talon asukas. Korjasimme hänelle laiturin, nostimme kulkusillan takaisin paikalleen ja kiitoksena tästä hän kertoi meille, että hylky on suoraan laiturista ulospäin. Viimeksi seuratusta narusta vasemmalle. Näillä ohjeilla bändi veteen ja etsimään. Ja sieltähän se hylky tulikin vastaan lähes välittömästi. Perä ensin noin 20 metrissä ja siitä jatkui alaspäin. Hylky sijaitsee jyrkässä rinteessä keulan ollessa noin 55 metrin syvyydessä. Hylky oli 1943 uponnut DS Nerva.Hylky oli noin 70 metriä pitkä ja 11 metriä leveä, joten ihan hyvän kokoinen tutkittavaksi. Lisäksi se oli ihan hyvässä kunnossa. Harmi vain, että se oli noinkin syvällä. Ilman trimixiä jäivät pohja-ajat aika lyhyiksi.

Edellisen päivän syvän sukelluksen jälkeen, oli ajatuksena tehdä vielä toinen syvä sukellus samalle hylylle. Siinä riitti tutkimista sen verran. Päätimme pitää aamupäivän paussia kahden syvän sukelluksen välissä, joten lähdimme kävelylle majoituspaikan takana näkyvälle vuorelle. Vuori oli nimeltään Storfjellet ja se nousi 95 metriä meren pinnan yläpuolelle. Korkeusero ei kuullosta niin hurjalta mutta kyllä siinäkin oli kiivettävää ihan riitävästi. Mukava pikku aamujumppa. Maisemat huipulta olivat kyllä komeat. Illalla kävimme vielä uudelleen sukeltamassa Nervalla.

Parina viimeisenä päivänä alkoi yhdelle jos toiselle ilmaantua flunssan oireita ja osa joutui jättämään yksittäisiä sukelluksia väliin tämän vuoksi. Myös itselläni tuli kunnon flunssa, eivätkö korvat enää tahtoneet toimia. Osa porukasta kävi tekemässä hienoja biosukelluksia, löytäen mm. hienon pystysuoran seinämän, joka jatkui yli 30 metrin syvyyteen. Osa kävi vielä kolmannen kerran Nervalla.
Viimeinen sukelluspäivä, lauantai meni pakkaillessa. Ensimmäisenä päivänä kerätyt kampasimpukat osoittautuivat niin suosituksi herkuksi, että päätimme lähteä vielä yhdelle sukellukselle paikkaan, jossa nitä oli aiemmin nähty paljon, keräämään hieman tuliaisia kotiin. Lähdimme matkaan ja ansioitunut venekuskimme, Nico, kuljetti meidät varmoin ottein oikealle paikalle. Vene nopeasti kiinni ja äijät kiireellä veteen. Koko porukka hyppäsi lähes kerralla veteen ja alkoi tonkia pohjaa. Muutamassa sekunnissa kävi siellä sellainen pölinä, että näkyvyys tippui noin 15 metristä noin 15 senttiin. Tuloksena 6 sukeltajaa, 15 minuttia ja reilut 30 kg simpukoita. Ei huono. Palasimme takaisin perkailemaan simpukoita. Kiitokset Paulille, nyt minäkin osaan perata simpukoita. Vaimokin kotona piti niistä.

Paluumatka alkoi aikaisin, jotta ehdimme Uumajasta lähtevään laivaan. Lähdimme heti kuuden jälkeen ajelemaan ja paluumatka menikin aika nopeasti ilman sen kummempia seikkailuita. Olimme Uumajassa hieman etuajassa, meillä oli pari tuntia aikaa ennen kuin piti olla satamassa, joten suuntasimme Ikeaan klassisille lihapullille ja pienoisille ostoksille. Jotkut ostivat jotain pientä kuten sohvasängyn, toiset tyytyivät servetteihin. Takaisin Vaasassa olimme myöhään pääsiäissunnuntaina noin klo 23.

Matkasta jäi reppuun iso kasa mukavaa sekä rentoa yhdessäoloa, kivoja kokemuksia ja hyviä sukelluksia. Se mikä minulle jäi päällimmäiseksi mieleen oli, että vaikka lähes koko muu porukka olivat olleet yhdessä näillä reissuilla jo vuosikausia, otettiin ensikertalainen todella mukavasti porukkaan mukaan. Missään vaiheessa ei tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Eikä myöskään nälkäiseksi. Hippo ja Pauli osoittautuivat todellisiksi Master Chefeiksi. Ensi vuonna lähden takuulla uudellen.

Teksti: Petri Luoma

Matkapäiväkirjan, kuvia sekä videoita pinnalta ja pinnanalta löydät Petrin blogeista puolisukeltaja.net tai suoraan ao. linkeistä:

  • Norja, Rörvik ,Päivä 1, Petri Luoma
  • Norja, Rörvik ,Päivä 2, Petri Luoma
  • Norja, Rörvik ,Päivä 3, Petri Luoma
  • Norja, Rörvik ,Päivä 4, Petri Luoma
  • Norja, Rörvik ,Päivä 5, Petri Luoma
  • Norja, Rörvik ,Päivä 6, Petri Luoma