Vallitsevan tilanteen sekä uimahallin remontin takia Norpilla on ollut rikkonainen hallikausi. Monta treeniä on jäänyt välistä, joten ohjaajat ovat ideoineet muutamia erilaisia avovesi kertoja. Ensimmäinen kerta pidettiin sunnuntaina 13.6. Köklötin louhoksella.
Sunnuntaina oli oikein hyvä snorkalusilma. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä. Mukana oli 12 snorklaajaa, 5 ohjaajaa sekä monia vanhempia. Jenni osti pientä välipalaa snorklaajille: mehua, banaania ja välipalakesejä.
Snorklaus meni hyvin kaikilta sukelluspareilta ja lapset viihtyivät vedessä kauan. Juhannuksen jälkeen uudelleen toisessa paikassa! 😊
Mukaan mahtuu tietysti myös sukeltajia. Laitetaan sovitut tapahtumat Forumille.
Norppien hieno syyskausi huipentui uimahallilla perinteisen joulujuhlan merkeissä. Tänä vuonna Norppia on ollut ennätysmäärä, kun 60 lasta ja nuorta on ollut mukana syksyn aikana. Tämän vuoksi meidän joulujuhlassakin oli melkoisesti väkeä, kun äidit, isät ja sisarukset olivat katsomossa.
Katsomo täynnä tunnelmavalaistuksessa
Jokainen ryhmä näytti pienen taidonnäytteen oppimista asioistaan ja samalla vanhemmat saivat pienen otteen siitä mitä Norpissa tehdään. Ensimmäinen ryhmä (Räpylät) näytti kuinka mennään altaaseen oikeaoppisesti perusvälineet päällä. Jättiaskeleen tai kierähdyksen jälkeen lapset menivät joko sukeltaneet tai räpyläuintia toiseen päähän allasta. Hienoja suorituksia vasta-aloittelijoilta! Toinen ryhmä (Maskit) teki jättiaskeleen, taiton ja haki pohjasta esineen – oikeaoppista ylöstuloa unohtamatta. Hienosti taidot ovat kehittyneet syksyn aikana, jos ajattelee, että tässäkin ryhmässä kaikki olivat uusia Norppia.
Jättiaskeleella veteenRäpyläuinnissa vauhti on joskus kova
Kolmas ryhmä (Snorkkelit) näytti pelastustaitojaan ja yleisö sai taidonnäytteen siitä, kuinka ihmisen voi pelastaa vedestä, pelastusrenkaan, ämpärin tai vaikka vesitonkan avulla. Lapset toivat uhrin ”laituriin” ja sen jälkeen vielä nostivat uhriin ylös ”laiturille”. Yksi hieno uhrin kuljetuskin nähtiin. Hyvä!
Vedestä pelastamista voi tehdä monella eri tavalla – vesitonkka kelpaa kellukkeeksi, jos ei muuta ole lähettyvillä.Oikealla tekniikalla kaveri nousee ”laiturille” kevyesti
Neljäs ryhmä (Väliköydet) teki pituussukelluksia, joko perusvälineillä tai ilman ja näytti uhrin hakua pohjasta sekä uhrin kuljetusta. Lopuksi kaksi norpista näyttivät myös hukkuneen elvytyksen, jota harjoitellaan jokaisen ryhmän kanssa pari kertaa vuodessa. Viimeisellä ryhmällä onkin jo tekemisessään hieman rutiinia, koska iso osa heistä on ollut mukana Norpissa jo vuosia.
Pituutta sukellettiin, kunnes altaan seinämä tuli vastaanHukkuneen elvytys kuuluu jokaisen Norpan perustaitoihin
Esitysten jälkeen juhlissa vieraili joulupukki, joka odotti lahjoineen lapsia ja nuoria pohjassa. Kaikki saivat pienen lahjan pukilta sen jälkeen, kun oli käynyt laittamassa koristeen kuuseen, joka oli altaan pohjassa. Mehun ja pipareiden jälkeen oli vielä piirileikin aika. Ohjaajien iloksi 60 lasta ja nuorta järjestäytyi hienosti isoon piiriin ja lauloimme juhlan lopuksi ”Porsaita äidin oomme kaikki” suomeksi ja ruotsiksi.
Joulujuhlaan kuuluu piirileikki – tässä lähes 60 Norppaa ja heidän ohjaajat
Osa juhlan toiminnasta oli luonnollisesti pohjassa ja sen vuoksi olimme taas saanet lainaan Sukellustyö Takalalta kameran, joka mahdollisti live-kuvaa pohjasta. Yleisö näki pohjan touhut valkokankaalle heijastettuna.
Joulupukki ilmestyy juhliin aina, kun on kilttiä lapsia ja nuoria paikallaVanhemmat seurasivat kuuusen koristelua ja lahjanjakoa valkokankaalta
Teksti: Paula Mylläri
Kuvat&Video: Antero Hirvo & Oona Holma
Syksy norppatoiminnassa
Nyt kun syksy on jo pitkällä, voin sanoa seuran uusimpana norppaohjaajana, että meillä on sankoin määrin hyvin lupaavia nuoria sukeltajia. Vasta-alkajan hätä ja kiire loisti poissaolollaan, kun jo ensimmäisissä harjoituksissa sai ilokseen huomata kuinka tottuneesti ja rauhallisesti meidän seuran norpat osavat tehdä vaativiakin suorituksia veden alla. Pakko antaa seuran muille ohjaajille kehuja hyvästä työstä ja nuorille kiitosta kovasta harjoittelusta.
Itse olen iloinen että pääsen taas mukaan vanhaan harrastukseen. Jo pari vuotta sitten Vaasaan muuttaessa ajattelin sukelluksen pariin hankkiutumista, mutta uuden kaupungin ja työn lomassa kynnys tuntui kasvavan korkeammaksi, kunnes lopulta otin Delfiineihin yhteyttä. En ollut varautunut, että minut otettaisiin näin avosylin vastaan; pääsin suoraan mukaan seuran toimintaan, ohjaajien kaartiin ja heti seuraavan kauden harjoituksiin tositoimiin, siitä kiitos etenkin Petralle. Altaassa oppilaan kanssa
Ennen Vaasaan muuttoa toimin norppakouluttajana Espoolaiselle Nousu Ry:lle useamman vuoden ajan, ensin apuohjaajana ja myöhemmin oman pienryhmäni ohjaajana. Olen Nousun kasvatti ihan pienestä pitäen, ensin norppana snorkkelisukelluksen parissa ja myöhemmin myös laitesukeltajana. Nousulla ryhmämme olivat yleensä pienempiä, noin kuudesta kymmeneen nuoreen, mikä teki harjoitusten organisoinnista hieman erilaista. Ohjaajien lukumäärä nuorta kohden oli suunnilleen sama mutta ryhmä jaettiin hyvin harvoin osiin – koko poppoo teki samat harjoitteet samaan aikaan, mikä helpotti suunnittelua siinä, että eri suoritteet saivat viedä eri ajan mutta ne vaati toisinaan enemmän allastilaa ja harjoitusvälineitä.
Kun alamme siirtyä talven puolelle, taidot mitä eniten haluaisin norppiemme oppivan ja kehittävän seuraavan puolen vuoden aikana, ovat toimivat sukellustekniikat kuten taitto ja räpyläuinti sekä yhteistyö parin kanssa, jotta ensi kesänä he olisivat entistä paremmin valmiita avovesikaudelle – ja mikseivät onnekkaat hiihtoloman etelänmatkailijat tropiikin vesiinkin.
Hyviä sukelluksia kaikille siihen asti!
Valtteri Arola, norppaohjaaja
Normaalien harjoitusten sijasta sunnuntaina 6.5 seuran omille Norpille järjestettiin Norpparalli uimahallilla. Kaikki kolme Norppa-ryhmää olivat samaan aikaan hallilla ja uimahallin ns. vanhalla puolella oli aikamoinen kuhina, kun lapset tekivät harjoitteita. Ajatuksena oli, että Norpat ryhmissä harjoittelevat taitoja, jotka ovat tärkeitä merellä liikkuessa. Antero valvoo altaan reunalla, että aikataulu ei petä
Ennen kuin merelle lähdetään, täytyy tietää kuinka veneellä liikutaan vesillä. Jenni kertoi kuinka Merikorttia luetaan ja näytti hieman kuinka suunnan ottaminen kolmiolla sujuu. Toisella pisteellä lapset saivat Hipolta perusteet perämoottorin toimintaan ja kuinka perämoottoriveneellä ajetaan turvallisesti. Jenni opettaa kuinka merikorttia luetaan. Pojat kuuntelevat, kun Hippo opastaa perämoottorin käyttöä
Rajavartiolaitoksen merivartijat Vallgrundin asemalta olivat tulleet kertomaan heidän toiminastaan, yleisestä turvallisuudesta merellä ja kuinka merellä liikutaan turvallisesti. Lapset kuuntelivat tarkasti ja kysyivät hyviä ja välillä kiperiäkin kysymyksiä…Miksi lapsilla pitää olla pelastusliivit veneessä, mutta aikuisilla ei pidä olla? Noh… merivartijat muistuttivat, että mukanahan ne pelastusliivit nyt ainakin pitää jokaisella olla veneessä. Kiperät kysymykset eivät kokenutta merivartijaa hätkäytäMitäs jos merellä sitten sattuu jotakin? Neuvokkaalla Norpallahan ei mene sormi suuhun – näimme hienoja pelastushyppyjä altaaseen! Altaassa Samun ja Satun pisteellä harjoiteltiin uhrin kuljettamista ja se tuntui raskaalta, kun pelastajalla ja pelastettavalla oli collegevaatetus päällä rastia suoritettaessa. Seuraavalla pisteellä Jonna kävi läpi pienten vammojen ensiapua ja harjoitteli Norppien kanssa esim. haavan sitomista sekä kolmioliinan käyttöä. Osa Norpista olivat erittäin taitavia tällä pisteellä – huomasi, että olemme ennenkin harjoitelleet tätä. Vanhana tuttuna harjoitteena oli myös hukkuneen elvytys, jota Petra kertasi Norppien kanssa. Palomestari Ismo Ojala Pohjanmaan Pelastuslaitokselta toi myös hieman uutta tietoa elvytykseen liittyen, kun hän kävi läpi kuinka AED-laitetta (sydäniskuri) käytetään elvytyksessä. Oikealla tekniikalla isonkin uhrin jaksaa hinata rantaan Jonna neuvoo kuinka paineside laitetaan runsaasti vuotavaan haavaan Ismo ja Petra käy läpi hukkuneen elvytystä.
Lapset ja nuoret tykkäsivät kovasti Norpparallista sekä olivat tietysti iloisia, kun saivat hieman kotiin viemistä – jokainen Norppa sai mukaansa pienen tuotekassin, joka sisälsi mm. vedenpitävän kännykkäkotelon.
Iso kiitos kaikille, jotka olivat mukana onnistuneen illan järjestämisessä!
Lauantai 10.3 oli harmaasta kelistä huolimatta hieno päivä! Raippaluodon louhokselle oli tullut hyvin seuran jäseniä sekä heidän perheenjäseniään viettämään aikaa seuran järjestämään talvisukellustapahtumaan. Paikalla oli noin 60 reipasta ulkoilijaa. Meripelastusyhdistys kertoilemassa meripelastuksesta ja opettamassa kuinka tulee toimia jos joutuu tiettyihin tilanteisiin. Kuva: Jenni Paavola
Norpat (sekä vanhemmat) kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun Mikko ja Jouni Vaasan Meripelastusyhdistyksestä opastivat jääturvallisuudesta. Kaikki saivat hyvän käsityksen, siitä kuinka jäällä liikutaan ja mitkä asiat ovat jäällä liikkuessa tärkeitä. Turvallisuusohjeiden jälkeen opeteltiin käytännön harjoitteiden avulla, kuinka jäistä pelastaudutaan – apuna käytettiin mm. jäänaskaleita, pulkkaa ja heittoliinaa.
Vaasan meripelastusyhdistyksen video tapahtumasta
Seurastamme sukelsi pari innokasta miestä. Marcus Sukellustyö Takala:sta sukelsi myös ja piti lapsille samalla esitelmää pinnan alta. Pinnalla olevat pystyivät seuraamaan sukellustoimintaa kuvaruudun kautta Marcuksen selostaessa mitä milloinkin tapahtui.
Avannon reunalla seuraamassa sukeltajan otteita, Kuva: Petra Särkijärvi Kuvaruudulta on jännä seurata sukeltajan matkaa jään alla, kuva: Petri Niemelä
Tietysti ei voi olla talvitapahtuma ilman makkaraa! Kaiken edellä mainitun toiminnan jälkeen makkara maistui ja tarjolla oli mehua sekä kahvia. Poistuminen louhokselta oli jokseenkin haastavaa, koska lunta oli tullut paljon ja louhokselle johtavaa tietä ei ylläpidetä talviaikaan. Kärsivällisyydellä ja hyvällä yhteishengellä tästäkin selvittiin hienosti ja kaikki pääsivät turvallisesti kotiin.
Seuraavana päivänä, kun Jonna harjoituksissa kyseli lasten fiiliksiä talvisukellustapahtumasta olivat lapset innostuneesti kertonut tapahtumasta. Jään alla sukeltaminen kuulosti : ” Hyvälle, kivalle ja samaan aikaan jännittävälle”. Lapset pohtivat talvisukellus erottuvan kesällä sukeltamisesta sillä tavalla, että: ”siellä on tosi kylmää ja pimeää” ja ”ei pääse pintaan heti vaikka haluaisi”. Mutta tarkkaavaisesti oli sukellustoimintaa seurattu – kun Jonna kysyi: Miten sukeltaja osaa tulla pintaan? Osattiin vastata, että: ”siellä on ohjemekkejä” ja ”narun avulla”. Joku oli myös huomioinut, että: ” siellä on valoja, niin näkee mistä pääsee pois”. Fiksuja ja tarkkaavaisia Norppia (lainaukset Räpylät- ja Maski ryhmän haastattelusta sunnuntain treeneissä).
Kiitokset kaikille osallistujille ja erityiskiitokset: Mikko & Jouni – Vaasan Meripelastusyhdistys, Marcus – Sukellustyö Takala ja Palosaaren K-Market(Ahventie)
Sukellusvanhin: Henri Paavola / Narumies: Vesa Mylläri
Talvisukellustapahtumassa sukeltaneet: Tony Ingman (21min) ja Ralf Lax (17min) sekä Marcus Takala.
Teksti: Paula Mylläri
Kuvat: Petra Särkijärvi, Jenni Paavola ja Petri Niemelä
