Miksi sinä tulit aloittaneeksi sukellusharrastuksen?”
Se on eräänlainen jatkumo omalle elämätapaintiaanismille.
Pienestä pitäen Vaasan saaristossa liikkuvana, mökkeilyn, veneilyn, kalastuksen, sekä metsästyksen merkeissä, tämä tuntui sopivalta jatkumolta em asioihin mitä merenkurkun maisemissa voipi harrastaa, ja kun useat sukulaiset ja tutut entuudestaan olleet Delfiinien jäseninä yli vuosikymmenien, oli seuran toimintaan helppo hypätä mukaan.
“Mikä harrastuksessa kiehtoo eniten?”
Ajatuksettomuus.
Paljon puhutaan, että se ja se laji vie ajatuksen muualle arjen kiireistä, sekä paineista. Useita muita lajeja harrastavana, sekä harrastaneena, huomasin aika nopeasti, että sukellus on meikäläiselle se toimiva, mieltä rauhoittava juttu. Heti alkurauhoittelun jälkeen, kun maski menee naamalle ja pää painuu pinnan alle hiljenee arjen mölyt mielessä ja ainoana tavoitteena ylläpitää mahdollisimman tasainen, zenmäinen hengitys.
“Mikä on tähän asti mieleenpainuvin sukellusreissu tai kohde?”
Kuluneen kesän seuran tukialuksella tapahtunut, Ruotsin puolelle suuntautunut sukellusretki. Pääsin tekemään elämäni toisen dyykkini 30 metrin syvyyteen avomeressä, vuonna 1891 Uumajan edustalle uponneeseen ja lähes täydellisesti säilyneeseen Ss Annie rahtialukseen.
“Mikä sukellusreissu tai kohde on vielä unelmissa, tai kenties suunnitelmissa?”
Onhan se eräänlainen haave, että omalla henkilökohtaisella “tukialuksella” pääsisi vihdoin ja viimein pariks viikoks tutkimaan merenkurkun legendoja ja jopa paikallistamaan jotain jännää, tai edes ankkurin 😉
“Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää seuran muille sukeltajille?”
Iso kiitos soppeliin porukkaan pääsystä!✌🏻🖖🏻
