Vuodensukeltaja 2018 – Myllärin perhe

Onnittelut Ella, Elisa, Paula ja Vesa Mylläri Vuoden sukeltaja-palkinnosta!

Delfin ry:n hallitus päätti jakaa vuoden 2018 Vuoden sukeltaja -palkinnon perheellenne mm seuraavin perustein:
Olette aktiivisia sukellusreissuilla kävijöitä, mukana Norppa-toiminnassa, tekemässä talkootöitä sekä järjestämässä tapahtumia. Kaiken kaikkiaan olette seuran toiminnassa perheenä täysillä mukana!

Paula ja Vesa, mitkä olivat molempien ensi tunnelmat, kun palkinnon saaja julkistettiin?
Olimme yllättyneitä meihin kohdistuneesta valinnasta.

Entäs Ella ja Elisa, mitä tuumasitte, kun äiti ja isi kertoivat asiasta kotona?
Elisa : En olisi uskonut
Ella: Kivaa, että ollaan saatu tämä palkinto

Mikä sai teidät itse kunkin aloittamaan sukeltamisen?
Ella: Koska vedessä oleminen on kivaa ja se kiinnosti minua niin paljon
Elisa: Kiinnostuin vanhempien kautta
Vesa: Parikymppisenä mietittiin Teemun (nykyään seuran vastuukouluttaja) kanssa, että jokin harrastus pitäisi keksiä…käytiin sukelluskurssi ja sillä tiellä ollaan.
Paula: Vedenalainen maailma vaikutti mielenkiintoiselta ja useampi kaveriporukasta kävi sukelluskurssin ihan parin vuoden sisällä siitä, kun itse kävin kurssin 2001.

Mitenkä sukellus  harrastuksena on muuttunut, kun nykyään sukellatte paljon perheenä?
Sukellusreissuille lähdöt vaativat vähän enemmän suunnittelua ja välineiden pakkaamista. Tietenkin perheen yhteinen aika on myös lisääntynyt sukellusharrastuksen myötä.

Mikä, missä tai millainen on teidän hauskin tai mieleenpainuvin sukellus?
Ella: Kesällä, kun pääsin snorklaamaan Vestkustenilla ja näin höyrypannun.
Elisa: Ensimmäinen sukellus Christiansborgilla
Vesa: Maisemasukellus matkalla Mikkelinsaarille. Kyse oli iltasukelluksesta auringonlaskussa, peilityynessä kelissä, jolloin Stellan ankkuriköysi kellui löysänä pinnalla. Sukellusparina Paula ja valvovana silmänä ”Tappaja”.
Paula: Ensimmäinen sukellus ensimmäisellä Ruotsin reissulla. s/s Syyria oli ehjänä pohjassa ja sen pystyi hyvän näkyvyyden takia näkemään koko komeudeltaan yhdellä silmäyksellä hylyn yläpuolelta.

Entäpä mikä sukellusreissu on jäänyt erityisesti mieleen?
Elisa ja Ella: Tämän kesän lämpöiset vedet ja viimeinen reissu Stealla on jäänyt mieleen
Vesku: Tässä kerhossa ensimmäinen viikonloppureissu. Kohteena Hällkallan/Wiwi…
Paula: Niitä on niin monta reissua ja reissussa kävijää, jota muistaa lämmöllä. Yksi mieleenpainuvimmista on Kesäleiri 2017, jolloin koko perhe oli vajaan viikon kestävällä sukellusreissulla. Sukellettiin paljon, porukalla oli hauskaa ja majoittauduttiin telttoihin Rönnskärissä.

Tänään tätä haastattelua tehdessä on isäinpäivä. Ella ja Elisa, mitä hassua Vesa-isä tekee aina sukeltaessaan? Onko Paula huomannut miehessään vastaavia juttuja?
Elisa ja Ella: Se löytää aina kaikkia kaloja ja möttiäisiä, joita se joskus tuo pintaan.
Paula: Voi aina välillä testata/säikäyttää sukeltajaa…kerran pimeäsukelluksella, kun itsellä vielä ei ollut valoja, niin Vesku sammutti valon…ihan vaan näyttääkseen kuinka pimeää pinnan alla on ilman valoja…etukäteen tästä ei ollut sovittu ja hieman jo kerkesin säikähtää ennen kuin valo uudestaan tuli päälle. Hetken kesti ennen kuin tiesin missä on pinta ja missä pohja.

Ja tasapuolisuuden nimissä – Vesa, oletko huomannut perheen naisilla jotain hauskoja tapoja tai piirteitä, kun olette pinnan alla?
Pinnan alla ne tapaa olla hiljaa…ja joskus eksyksissä.

Miten teillä perheenä jaetaan sukellukseen liittyvät toimet? Onko Vesa isänä se, joka huoltaa varusteet ja Paula äitinä se, joka huoltaa sukeltajat? Jääkö Ellalle ja Elisalle vain sukeltamisesta nauttiminen?
Meillä on perheessä mottona, että: ”Jokainen sukeltaja huolehtii omista varusteistaan” Ruokahuollosta huolehtii se, joka on ensimmäisenä pinnalla. Pullojen täyttö taas on enemmänkin Veskun harteilla.

Olette koko perhe paljon erilaisissa vastuissa seuran toiminnassa. Millaisia mukavia tai perhettä lähentäviä tilanteita perheenä olette seuran toiminnan yhteydessä kokeneet?
Lähes kaikki kerhon toiminta, jossa koko perhe on mukana ovat niitä mukavia hetkiä, mutta eritoten Norppaleirit ovat jääneet koko perheen mieleen. Kaikki ovat mukana jo valmisteluvaiheessa ja jokaisella on oma tehtävänsä leirin aikana. Vanhempien mielestä on kivaa seurata, kun lapsilla on hauskaa muiden leiriläisten kanssa.

Minkälaisia terveisiä haluaisitte lähettää seuran muille sukeltajille ja/tai sukeltaville perheille?
Pinnan alla törmäillään!

Vielä kerran onnittelut koko Myllärin perheelle!

(kuva: Oona Holma)