Kaikki kirjoittajan Harri artikkelit

VaasaCup XIV uppopalloturnaus 11.5.2019

Vaasan Delfin järjestää perinteisen VaasaCup uppopalloturnauksen lauantaina 11.5.2019 klo 10-18!

Turnaukseen pääsee viisi joukkuetta ilmoittautumisjärjestyksessä ja ottelut pelataan yksinkertaisena sarjakierroksena, virallisilla uppopallo säännöillä, poikkeuksena 2*10min peliaika ilman pelikellon pysäytystä, eikä aikalisiä ole.

Lisätiedot yms ao mainoksessa.

VaasaCup XIV uppopalloturnaus
VaasaCup XIV uppopalloturnaus

Norppien Joulujuhla 2018

Sunnuntaina 16.12 kello 19 uimahallin valot himmeni ja yleisö istui odottavaisena…
oli taas Norppien joulujuhlan aika!

Yleisössä seurataan silmät tarkkana, kun juhla alkaa
Yleisössä seurataan silmät tarkkana, kun juhla alkaa

 Jenni juontaa juhlaa
Jenni juontaa juhlaa
Alkukausi on mennyt hienosti ja Norpat ovat oppineet paljon uutta ja pitkään mukana olleet ovat kehittyneet erittäin taitaviksi vesipedoiksi. Juhlan alkuun jokainen ryhmä esitteli hieman taitojansa. Räpylät-ryhmä, joka on ensimmäistä vuotta mukana, näyttivIt kuinka taitavasti he pääsevät syvässä päässä pohjaan hakemaan esineen ja kuljettavat tyylikkäillä räpyläpotkuilla esineen altaan toiseen päähän. Maskit-ryhmä näytti kuinka uhri pelastetaan pinnalta tai pohjasta ja kuljetetaan oikeaoppisesti rantaan tai tässä tapauksessa toiseen päähän uima-allasta. Viimeinen, mutta ei niin vähäisina, Snorkkelit-ryhmä, esitteli meille taitojaan pohjassa. He vaihtoivat räpylöitä ja maskeja pohjassa sukellusparinsa kanssa.
Erinomaista taidonnäytettä
Erinomaista taidonnäytettä

Taitonäytteiden aikana Joulupukki ilmestyi altaan reunalle ja kuinkas ollakaan, kun kyse oli Norppien joulujuhlasta, niin tottakai Joulupukilla oli laitepaketti selässä. Pukki pulahti altaaseen ja odotti veteen upotetun kuusen vieressä lahjasäkin kanssa. Jokainen Norppa kävi laittamassa oman joulupallon kuuseen ja sai pukilta lahjan.
Sukeltava Joulupukki
Sukeltava Joulupukki

Kuusenkoristelua
Kuusenkoristelua
Juhlan aikana oli tilaisuus nauttia pienestä tarjoilusta sekä kokeilla onneaan arpajaisissa, jossa oli hienot voitot. Vanhemmilla ja sisaruksilla oli mahdollisuus seurata Norppien touhuamista altaassa osittain valkokankaalta, johon heijastui live-kuvaa pohjasta.
Pukkia ja kuvaaja tarkkailtiin live-kuvan välityksellä
Pukkia ja kuvaaja tarkkailtiin live-kuvan välityksellä
Ennen juhlan loppua ja pientä joulutaukoa kaikki Norpat kokoontuivat altaaseen ohjaajien kanssa, oli piiri-leikin aika. Onnistuimme 40 Norpan kanssa nätisti ”tanssimaan” räpylät jalassa ”Porsaita äidin oomme kaikki” molemmilla kotimaisilla kielillä!
Räpylät rivissä piirileikkiä varten
Räpylät rivissä piirileikkiä varten

Norppaohjaajat kiittävät tästä kaudesta ja onnistuneesta joulujuhlasta!
Erityiskiitokset joulujuhlan järjestelyistä:
Sukellustyö Takala sekä Merimuseo (live-kuva), Petri Niemelä (kuvat pinnan alla) ja Veskua & Hippoa. Kiitokset myös Teemulle, joka taas puki laitepaketin selkään 😉

Teksti: Paula Mylläri
Kuvat: Petri Niemelä, Satu Männikkö, Vesa Mylläri

Norppien syksykuulumiset

Syksy norppatoiminnassa
Nyt kun syksy on jo pitkällä, voin sanoa seuran uusimpana norppaohjaajana, että meillä on sankoin määrin hyvin lupaavia nuoria sukeltajia. Vasta-alkajan hätä ja kiire loisti poissaolollaan, kun jo ensimmäisissä harjoituksissa sai ilokseen huomata kuinka tottuneesti ja rauhallisesti meidän seuran norpat osavat tehdä vaativiakin suorituksia veden alla. Pakko antaa seuran muille ohjaajille kehuja hyvästä työstä ja nuorille kiitosta kovasta harjoittelusta.

Itse olen iloinen että pääsen taas mukaan vanhaan harrastukseen. Jo pari vuotta sitten Vaasaan muuttaessa ajattelin sukelluksen pariin hankkiutumista, mutta uuden kaupungin ja työn lomassa kynnys tuntui kasvavan korkeammaksi, kunnes lopulta otin Delfiineihin yhteyttä. En ollut varautunut, että minut otettaisiin näin avosylin vastaan; pääsin suoraan mukaan seuran toimintaan, ohjaajien kaartiin ja heti seuraavan kauden harjoituksiin tositoimiin, siitä kiitos etenkin Petralle.

Altaassa oppilaan kanssa
Altaassa oppilaan kanssa

Ennen Vaasaan muuttoa toimin norppakouluttajana Espoolaiselle Nousu Ry:lle useamman vuoden ajan, ensin apuohjaajana ja myöhemmin oman pienryhmäni ohjaajana. Olen Nousun kasvatti ihan pienestä pitäen, ensin norppana snorkkelisukelluksen parissa ja myöhemmin myös laitesukeltajana. Nousulla ryhmämme olivat yleensä pienempiä, noin kuudesta kymmeneen nuoreen, mikä teki harjoitusten organisoinnista hieman erilaista. Ohjaajien lukumäärä nuorta kohden oli suunnilleen sama mutta ryhmä jaettiin hyvin harvoin osiin – koko poppoo teki samat harjoitteet samaan aikaan, mikä helpotti suunnittelua siinä, että eri suoritteet saivat viedä eri ajan mutta ne vaati toisinaan enemmän allastilaa ja harjoitusvälineitä.

Kun alamme siirtyä talven puolelle, taidot mitä eniten haluaisin norppiemme oppivan ja kehittävän seuraavan puolen vuoden aikana, ovat toimivat sukellustekniikat kuten taitto ja räpyläuinti sekä yhteistyö parin kanssa, jotta ensi kesänä he olisivat entistä paremmin valmiita avovesikaudelle – ja mikseivät onnekkaat hiihtoloman etelänmatkailijat tropiikin vesiinkin.

Hyviä sukelluksia kaikille siihen asti!
Valtteri Arola, norppaohjaaja

Vuodensukeltaja 2018 – Myllärin perhe

Onnittelut Ella, Elisa, Paula ja Vesa Mylläri Vuoden sukeltaja-palkinnosta!

Delfin ry:n hallitus päätti jakaa vuoden 2018 Vuoden sukeltaja -palkinnon perheellenne mm seuraavin perustein:
Olette aktiivisia sukellusreissuilla kävijöitä, mukana Norppa-toiminnassa, tekemässä talkootöitä sekä järjestämässä tapahtumia. Kaiken kaikkiaan olette seuran toiminnassa perheenä täysillä mukana!

Paula ja Vesa, mitkä olivat molempien ensi tunnelmat, kun palkinnon saaja julkistettiin?
Olimme yllättyneitä meihin kohdistuneesta valinnasta.

Entäs Ella ja Elisa, mitä tuumasitte, kun äiti ja isi kertoivat asiasta kotona?
Elisa : En olisi uskonut
Ella: Kivaa, että ollaan saatu tämä palkinto

Mikä sai teidät itse kunkin aloittamaan sukeltamisen?
Ella: Koska vedessä oleminen on kivaa ja se kiinnosti minua niin paljon
Elisa: Kiinnostuin vanhempien kautta
Vesa: Parikymppisenä mietittiin Teemun (nykyään seuran vastuukouluttaja) kanssa, että jokin harrastus pitäisi keksiä…käytiin sukelluskurssi ja sillä tiellä ollaan.
Paula: Vedenalainen maailma vaikutti mielenkiintoiselta ja useampi kaveriporukasta kävi sukelluskurssin ihan parin vuoden sisällä siitä, kun itse kävin kurssin 2001.

Mitenkä sukellus  harrastuksena on muuttunut, kun nykyään sukellatte paljon perheenä?
Sukellusreissuille lähdöt vaativat vähän enemmän suunnittelua ja välineiden pakkaamista. Tietenkin perheen yhteinen aika on myös lisääntynyt sukellusharrastuksen myötä.

Mikä, missä tai millainen on teidän hauskin tai mieleenpainuvin sukellus?
Ella: Kesällä, kun pääsin snorklaamaan Vestkustenilla ja näin höyrypannun.
Elisa: Ensimmäinen sukellus Christiansborgilla
Vesa: Maisemasukellus matkalla Mikkelinsaarille. Kyse oli iltasukelluksesta auringonlaskussa, peilityynessä kelissä, jolloin Stellan ankkuriköysi kellui löysänä pinnalla. Sukellusparina Paula ja valvovana silmänä ”Tappaja”.
Paula: Ensimmäinen sukellus ensimmäisellä Ruotsin reissulla. s/s Syyria oli ehjänä pohjassa ja sen pystyi hyvän näkyvyyden takia näkemään koko komeudeltaan yhdellä silmäyksellä hylyn yläpuolelta.

Entäpä mikä sukellusreissu on jäänyt erityisesti mieleen?
Elisa ja Ella: Tämän kesän lämpöiset vedet ja viimeinen reissu Stealla on jäänyt mieleen
Vesku: Tässä kerhossa ensimmäinen viikonloppureissu. Kohteena Hällkallan/Wiwi…
Paula: Niitä on niin monta reissua ja reissussa kävijää, jota muistaa lämmöllä. Yksi mieleenpainuvimmista on Kesäleiri 2017, jolloin koko perhe oli vajaan viikon kestävällä sukellusreissulla. Sukellettiin paljon, porukalla oli hauskaa ja majoittauduttiin telttoihin Rönnskärissä.

Tänään tätä haastattelua tehdessä on isäinpäivä. Ella ja Elisa, mitä hassua Vesa-isä tekee aina sukeltaessaan? Onko Paula huomannut miehessään vastaavia juttuja?
Elisa ja Ella: Se löytää aina kaikkia kaloja ja möttiäisiä, joita se joskus tuo pintaan.
Paula: Voi aina välillä testata/säikäyttää sukeltajaa…kerran pimeäsukelluksella, kun itsellä vielä ei ollut valoja, niin Vesku sammutti valon…ihan vaan näyttääkseen kuinka pimeää pinnan alla on ilman valoja…etukäteen tästä ei ollut sovittu ja hieman jo kerkesin säikähtää ennen kuin valo uudestaan tuli päälle. Hetken kesti ennen kuin tiesin missä on pinta ja missä pohja.

Ja tasapuolisuuden nimissä – Vesa, oletko huomannut perheen naisilla jotain hauskoja tapoja tai piirteitä, kun olette pinnan alla?
Pinnan alla ne tapaa olla hiljaa…ja joskus eksyksissä.

Miten teillä perheenä jaetaan sukellukseen liittyvät toimet? Onko Vesa isänä se, joka huoltaa varusteet ja Paula äitinä se, joka huoltaa sukeltajat? Jääkö Ellalle ja Elisalle vain sukeltamisesta nauttiminen?
Meillä on perheessä mottona, että: ”Jokainen sukeltaja huolehtii omista varusteistaan” Ruokahuollosta huolehtii se, joka on ensimmäisenä pinnalla. Pullojen täyttö taas on enemmänkin Veskun harteilla.

Olette koko perhe paljon erilaisissa vastuissa seuran toiminnassa. Millaisia mukavia tai perhettä lähentäviä tilanteita perheenä olette seuran toiminnan yhteydessä kokeneet?
Lähes kaikki kerhon toiminta, jossa koko perhe on mukana ovat niitä mukavia hetkiä, mutta eritoten Norppaleirit ovat jääneet koko perheen mieleen. Kaikki ovat mukana jo valmisteluvaiheessa ja jokaisella on oma tehtävänsä leirin aikana. Vanhempien mielestä on kivaa seurata, kun lapsilla on hauskaa muiden leiriläisten kanssa.

Minkälaisia terveisiä haluaisitte lähettää seuran muille sukeltajille ja/tai sukeltaville perheille?
Pinnan alla törmäillään!

Vielä kerran onnittelut koko Myllärin perheelle!

(kuva: Oona Holma)